Hae
Karla Kivimäki

Minireissu Córdobaan: mitä tehdä ja nähdä

Oltiin äitini ja esikoiseni kanssa viime viikolla yhden yön reissulla Córdobassa. Eräs tuttavaperheemme Suomesta on vähänaikaa sitten muuttanut sinne ja oltiin sovittu lokakuun lopulle treffit siellä. Viime Córdoban reissustani olikin vain vähän reilu vuosi aikaa joten kaupunki oli vielä aika hyvin muistissa. 

Ensimmäiselle päivälle meille sattui hieman harmaa ja sateinen keli, sai olla kyllä lämpimästi vaatetta päällä. Tuo nyt ei sinänsä kyllä haitannut, onhan tässä saatukkin jo niin kauan nauttia aurinkoisista keleistä. Toki aina kaikki näyttää hieman kauniimmalta aurinkoisella säällä, mutta onneksi seuraavana päivänä saatiin nauttia siitäkin. 
Ei kierrelty sen kummemmin mitään nähtävyyksiä tälläkertaa. Vanhaa kaupunkia pörrättiin eestaas ja käytiin me ihan uudemmakin keskustan puolella. Vanhassa kaupungissa sijaitsee muunmuassa Córdoban katedraali-moskeija eli La Mezquita jota tällä kertaa käytiin katsomassa vain ulkoapäin. Olen kuitenkin nähnyt katedraalin jo sisältä joten tällä kertaa ei ollut siihen tarvetta, suosittelen kuitenkin ensikertalaisia käymään myös siellä sisällä. 

Toinen juttu mitä tällä kertaa ei tehty mutta viimeksi kyllä käytiin katsomassa on Córdoba Ecuestre eli Andalacialaisten hevosten show. Kyseessä on siis niinsanottu tanssiesitys jossa flamencotanssijat ja hevoset yhdessä esittelevät taitojaan. Suosittelen kyllä kaikille, mutta ihan pienimmille lapsille meteli on kyllä todella kova. Meidän tyttö oli tuolloin puolivuotias ja jouduimme lähtemään kesken esityksen pois. Kerkesimme kuitenkin nähdä noin puolet esityskestä ja uskon että loppua kohden esitys olisi vain parantunut. Olen aikasemmin nähnyt samantyylisen esitylsen Jerezissä jossa esiintymis areena oli vielä suurempi. Oli se sitten Córdobassa taikka Jerezissä, suosittelen kaikille tätä kokemusta! 
Ruoka Córdobassa on yleensä hyvää ja halpaa. Kävimme syömässä pariin otteeseen ja ensimmäinen ravintola oli nimeltään Taberna Luque. Tuossa ravintolassa olisin halunnut käydä jo silloin vuosi sitten mutta silloin se oli täynnä. Ravintolalla oli hyvät arvostelut ja listalla oli hyvin tyypillistä Córdobalaista ruokaa. Ruoka oli kyllä hyvää, mutta ehkä kuitenkin petyin hieman. Minulla taisi olla odotukset liian korkealla ja listalla ei sitten ollutkaan ihan niin hyviä vaihtoehtoja. Söin oikein tyypillisen Córdobalaisen aterian nimeltään Flamenquin. Se on siis selainen uppopaistettu possunfileestä kääritty pötkö jonka sisälla on vielä serranonkinkkua. Äitini tilasi kania ja se oli kuulemma todella hyvää eikä lainkaan kuivaa niinkuin kani monesti tuppaa olemaan. Jälkiruuaksi tilattiin usemapaa eri sorttia ja niistä voittajaksi osottautui uunissa paistettu juustokakku jossa oli päällä kerros munavanukasta. 
Illalla käytiin vielä syömässä toisessa ravintolassa, Casa Pepe de la Juderia, mutta se ei ollut mikään kovin kummoinen paikka. Ravintola näytti kivalta ja viihtyisältä ja lista lupaavalta, mutta loppujen lopuksi ruoka oli aika keskinkertaista. Ei missään nimessä kuitenkaan pahaakaan mutta ei mitään makuhermoja hivelevääkään. 

Vanhakaupunki La Juderia on kyllä todella söpö ja kaunis, mutta myös aika täynnä turisteja ja turistikrääsää myyviä pikkukauppoja. Alue on myös pieni ja hyvinkin nopeasti nähty, mutta viihtyisä. Jos siis haluat istahtaa vaikka johonkin kahvilaan lasilliselle on nuo la Juderian kujat siihen oikein sopiva paikka. 
Käytiin myös Victorian kauppahallilla eli  Mercado Victoria joka on siis tälläinen eri ruokakojuista koostuva kauppahalli. On tyypillistä espanjalaista ruokaa kuin kiinalaista taikka arabialaista, lihaa taikka kalaa ja tapaksia. Ideana on siis että voit maistella eri ruokia ja vaikkapa nauttia lasillisen viiniä ystävien kanssa kuulumisia vaihtaen. Ihan viihtyisä paikka ja juurikin tuollaiseen lasillisella käymiseen oikein sopiva mesta. 
Meidän apartamento sijaisti sellaisella alueella kun Los Patios de Córdoba. Ihanilla pikkukujilla oli ovia auki mitä kauneimmille patioille joita ihmiset saivat käydä ihastelemassa. Kävin kurkkaamassa yhden näista ja voi herranjestas miten joku saakin kukat kukoistamaan niin. Itsellä kun ei meinaa pysyä elossa mikään muu kasvi kuin rahapuu, haha. 

Kaikenkaikkiaan Córdoba on kyllä ihana paikka. Ei mikään kauhean iso kaupunki ja näoin toiskertalaisena muistin aika hyvin missä oli mitäkin eikä eksytty kertaakaan. Muuten sitten pari kommellusta meille sattuikin mittä niistä sitten toisella kertaa. Onko teistä joku käynyt Córdobassa ja olisiko jotain hyviä vinkkejä missä käydä taikka syödä seuraavalle kerralle? 

Viikko paketissa ja ajatuksia lasten herkuttelusta

Taas on sunnuntai. Miten musta tuntuu että viikot vierii aivan järkyttävää vauhtia eteenpäin? Ei mene kauaa niin meidän pikku Noel on jo täällä. Ensi perjantai onkin pyhä joten muutaman päivän päästä sitä onkin taas viikonloppu. Tämä viikko ei tuntunut muutenkaan millään tavalla rankalta tai arkiselta, kun meidän yhden yön Córdoban reissu vähän katkaisi viikkoa.
 

Tähän viikkoon on mahtunut harvinaisen vähän keittiössä oloa ja kokkailuja mutta paljon ravintoloita taikka noutoruokaa. En ole joutunut edes maanantain jälkeen käymään ruokakaupassa ja se on kyllä harvinaista meidän taloudessa. Nyttenkin tätä postausta kirjoittaessa istun masu täynnä ruokaa kun käytiin appivanhempieni ja mieheni sedän perheen kanssa juuri syömässä yhdessä San Pedron parhaista ravintoloista nimittäin Alfredossa, joka ei muuten petä koskaan. Jos siis haluatte hyvää perus Espanjalaista ruokaa, kannattaa suunnata tuonne. Se on paikallisten suosikki ja mekin suuntaamme sinne aina kun haluamme varmasti hyvää ruokaa, esimerkiksi syntymäpäivinä tai jos on jotakin muuta juhlan aihetta. Tänään ei kylläkään ollut mitään sen kummempaa syytä kun että kaikki halusivat hyvää ruokaa, hah! 
Tuli muuten mieleen yksi ärsyttävä tapa, en tiedä onko tämä nyt niinkään Espanjalaisilla mutta ainakin mieheni suvulla ja perheellä… Nimittäin tänään meidän tyttö ei jostain syystä halunnut yksinkertaisesti kenenkään muun kuin minun syliin, mutta koko hemmetin ruokailun ajan piti viiden minuutin välein sitä kuitenkin yrittää josko hän lähtisi siitä vaikka isoätinsä syliin. Kieltämättä rupesi hieman jo ärsyttämään jossain kohtaa ja sitten anoppi tottakai puolusteli että no siksi ottaisi neidin että minä saisin syödä rauhassa… No olen niin tottunut siihen että tyttö siinä sylissä istuu että ei se kauheasti mua siinä haittaakkaan ja äsyttävämpää se on kun viiden minuutin välein koitetaan väkisin lasta ottaa syliin kun hän selkeästi sen osoittaa että ei halua. Ja siis, näemme kyllä lähes päivittäin joten ei ole siitäkään kyse että nähtäisiin harvoin ja olisi sen takia pakko juuri tänään ollut saada neiti sylittelyyn. 
En tiedä oikeen millainen kulttuuri Suomessa on tälläisten asioiden suhteen mutta täällä kyllä välillä tuntuu että lapsi olisi kuin joku nukke konsanaan. Pompotellaan sylistä toiseen ja sitten on esimerkiksi hauska kokeilla millaisia ilmeitä lapsi tekee vaikka jotain tiettyä ruokaa maistaessaan. Esimerkiksi kaikkien herkkujen suhteen on ollut aina että ”kokeillaas millasen ilmeen se laittaa jos saa vähän jäätelöä”. Aluksi kielsin vahvasti että ei nyt tartte antaa yhtään mitään vielä, mutta vuoden jälkeen löysäsin jo hieman enkä halunnut myöskään olla aina se nipottava mutsi joka ei anna isovanhempien antaa lapsenlapsilleen mitään. No nyt tästä kyllä kärsitäänkin sitten koska tyttö tietää erittäin hyvin miten hyvää jäätelö ja kaikenmaailman leivonnaiset on ja osaa niitä vaatia. Karkeissa ja limsassa olen kyllä vieläkin pitänyt tiukan linjan että niihin ei tarvitse opetella vielä ollenkaan. En ole ehdoton sokerin suhteen mutta toistaiseksi herkkuhetkiin saakin sitten riittää nuo jäätelöt ja pullat silloin tällöin.

Täällä Espanjassa on muutenkin lapsille tarjolla kaikkea super makeaa ja epäterveellistä. On esimerkiksi ihan normaalia ottaa kouluun evääksi mukaan jotain valmiiksi pakattuja makeita ”pullia”  ja sitten niiden pakettien kyljessä lukee vielä jotain ”sisältää paljon rautaa ja C-vitamiiniä sekä kalsiumia” jne. Että suorastaan super terveellistä siis! Kerran eräs ystäväni miehen sisko sanoi ystävättarelleni että ”ei se haittaa jos syö herkkuja kun nuo on vielä maitohampaat”. Anteeks mitä? Oli mitkä hampaat hyvänsä ei se ole hyväksi ei sitten hampaille eikä elimistölle muutenkaan. Tässäkin taas se että silloin tälloin ei tälläisetkään herkut maailmaa kaada mutta ei niiden todellakaan tulisi olla jokapäiväisiä koulueväita taikka välipaloja. 
Täällä myös monissa vauvojen valmiissa hedelmä soseissa on mukana keksiä. Siis tiedättekö niitä marie keksejä? En ymmärrä miksi niitä pitää tunkea niihin hedelmäsoseihiin kun eihän vauva edes tiedä mistään kekseistä vielä ja jossei sellaista saa ei myöskään osaa sellaista vielä haluta. 
Moni tuntuu myös olevan varsin tietämätön suolan haitallisuudesta ja siitä ettei suolaa tulisi antaa ollenkaan alle 1 vuotiaalle. Me ostetaan aina välillä neidille sellaisia suolattomia maissinaksuja ja se kyllä sai suurta ihmetystä aluksi. ”Siis mitä nämä oikein on?” Täällä kun yleensä annetaan niitä ihan normaaleja suolattuja ja makeutettuja maissinaksuja. Tuohon suola asiaan on kyllä tullut varmasti jo hieman muutosta aikaisempaan ja kuulinkin yksi päivä neuvolan tädin muistuttavann erästä äitiä lasten suolan käytöstä. Täällä kun tuppaa monet asiat tulevan vähän jäljessä, ainakin ruoka suosituksien suhteen.
Aikamoista sillisalaattia ja ruokapainoitteisia ajatuksia näin sunnuntaina meikäläisellä. Minua odottaisi aivan kauhea kasa vaatteita silitettävänä mutta olen koko viikon vaan siirtänyt tuota hommaa eteenpäin… Ehkä on siis aika ottaa itseäni niskasta kiinni ja ruveta tuumasta toimeen. Ensiksi  taidan kuitenkin ihan hetkeksi mennä pitkäkseen sohvalle, heheh. Oikein hyvää sunnuntai iltaa siis kaikille!