Hae
Karla Kivimäki

Black Friday – Hyvä vai huono juttu?

Somessa on pyörinyt nyt muutamana päivänä, varsinkin tänään, mielipiteitä tästä alunperin jenkkilästä lähtöisin olevasta hurjasta alennuspäivästä. Olen törmannyt varsinkin paljon hieman negatiivisiin tai boikotoiviin mielipiteisiin koko päivää kohtaan. Onko se Black Friday nyt sitten niin paha juttu? 

Itse mietin, että miksei tätä päivää voisi hyödyntää sellaisten ostosten tekemiseen jotka olisivat ostoslistallasi jo muutenkin, mutta voisit saada sen ehkä hieman edullisemmin nyt? Meillä on ollut ostoslistalla jo pidemmän aikaa pari hieman kalliimpaa ostosta. Toinen on uusi turvaistuin autoon meidän esikoiselle, sillä hänen istuimensa jää uudelle tulokkaalle. Toinen hankintalistalla oleva asia on irrallinen lämmityspatteri kotiin, sillä meillä on vain yksi, eikä sitä jaksaisi raahata kahden kerroksen välillä koko aikaa. Olen kuitenkin odottanut niiden ostoa sitä varten, josko Black Fridayna voisimme saada nuo hommattua hieman edullisemmin. 
Jotkut paikathan nostaa ovh hintaa luomalla ostajalle illuusion muka halvemmasta hinnasta, mutta tarkkailemalla ja vertailemalla hieman, voi löytää oikeasti hyvällä alennuksella jotakin tarpeellista. Viimevuonna mulla oli pitkään ollut jo kiikarissa yksi tietty kattolamppu ja tiesin kyllä todella tarkkaan kyseisen lampun hinnan, mutta en ollut sitä raaskinut ostaa. Sitten Black Fridayna lampun hinta oli lähes puolittunut ovh hinnastaan ja vihdoinkin sitten ostin kyseisen lampun, joka meidän makkarin kattoa tälläkin hetkellä koristaa.
Jos suunnitteilla on ostaa joululahjoja, on tämä kyseinen päivä myös siihen hyvä tilaisuus. Jos tiedät jo mitä haluat ostaa ja satut sen lötämään edullisemmin, niin miket ostaisi sitä jo valmiiksi? Joulu on muutenkin yhtä kulutuksen juhlaa ja rahaa palaa, joten jos sitä kuluvaa summaa saisi edes hieman pienemmäksi niin miksi ei? 
Meillä ei ole varmaankaan tänä jouluna joululahjoja sen kummemmin tiedossa, mutta tottakai neidille halutaan jotakin pientä ostaa. Haluan myös ihan jo suomalaisen perinteen vuoksi, että joulupukki tuo jonkun pienen lahjan. Espanjan sukulaisilta neiti saakin lahjansa sitten kuninkaiden päivänä eli 6. tammikuuta. Ja onhan meillä tänä jouluna muutenkin tiedossa jo yksi maailman parhaimmista lahjoista, meinaan pikkuveli. 
En todellakaan kannusta ketään nyt hullaantumaan shoppailemaan ihan vaan siksi koska ”halvalla saa”. Mieti, tarvitsetko oikeasti tuotetta vai saako alennusprosentti pääsi pyöralle ja sinut ostamaan jotakin sellaista mitä myöhemmin et tarvitsekkaan? Myös etukäteen tehty suunnitelma ostostarpeista auttaa pitämään ”järjen päässä”, vaikka huokuttimia varmasti voi tulla eteen siellä kaupoilla pyöriessä.
Millaisia ajatuksia Black Friday teissä herättää? Oletteko ohittaneet koko päivän vai oletteko kenties tehneet joitakin hyviä hankintoja alennettuun hintaan?

Ihana kamala taapero

Naurattaa, itkettää – ja sitten hetken päästä taas naurattaa. Tällä hetkellä on elämä yhtä tunteiden vuoristorataa, niin taaperon kuin äidinkin osalta. Ei ole päivääkään ilman kunnon raivareita, vaikkakin joinakin päivinä voidaan selvitä vain parilla hassuilla raivareilla. On se kyllä kumma, miten jollain niin pienellä voi olla jo niin paljon sitä omaa tahtoa. Ainakin meidän tapauksessa puhutaan hyvin määrätietoisesta pikkuneidistä joka kyllä osaa sanoa ei, mutta hänelle itselleen tuota sanaa ei saisi sanoa.

Taaperon kanssa saa kyllä myös nauraa ja kunnolla. Meidän neiti tietää miten saada muut nauramaan ja osaakin käyttää huumorintajuaan saamaan tahtonsa lävitse. Välillä se onkin oikein sydäntäriipivää, kun hauskat hassutteluhetket muuttuvat ikäväksi itkuksi esimerkiksi nukkumaanmenoajan tullessa vastaan. 
Tänään meillä on onneksi ollut huomattavasti parempi päivä kuin kaksi edellistä, jotka olivat aivan kamalia. Raivareita toisensa perään joihinka mikään, ei mikään, auttanut. Sitten sitä pitäisi vaan itse pitää pokka ja pysyä viilipyttynä, vaikka sisällä kiehuisi. Ei se kyllä aina onnistukkaan ja välillä ne omatkin turhautumisen tunteet tulee näytettyä niin sille sinut turhautumaan saaneelle taaperolle kuin muillekkin seurassa oleville. Sitten tietenkin heti hermojen menetyksen jälkeen tulee huono-omatunto ja paskamutsi fiilis.
Toissapäivänä raivareita tuli esimerkiksi siitä, kun joutui istumaan autossa. Yleensä autossa istuminen on taaperon mielestä ihan okei, mutta toissapäivänä se ei todellakaan ollut okei, vaan kuunneltiin varmaan 40 minuuttia täyttä huutoa. Myös se kun joutui rattaisiin istumaan aiheutti 20 minuutin huudot, joka vain paheni jos yritin lohduttaa. Myös taapero loukkaanttui pahanpäiväisesti kun tarjosin hänelle lohikeittoa, mikä yleensä kyllä uppoaa hänelle ihan moitteettomasti. Suihkussa käynti oli myös kamalaa, vaikka sekin normaalisti kyllä sujuu mukisematta saippuapurkeilla leikkien. 
Mahtuuhan noita raivareita tosiaan joka päivään, mutta tuo yksi päivä oli kyllä oikein erityisen raskas – niin taaperolle kuin äidillekkin. Monestihan vielä tuollaisina päivinä käy niin, että jos sattuu itselläkin olemaan hieman huonompi päivä, saa taapero siitä vain lisäboostia omaan pahantuulisuuteensa. 
Ja osaahan se taapero myös olla maailman ihaninkin. Sydämeni sulattaa joka ikinen päivä kaikki ne rakkaudenosoitukset joita pieni taaperoni minulle antaa. Halit, pusut, katseet ja ”äitiiii” -huudahduset. Tyttäremme on kaksikielinen, joten meillä onalkanut vasta nyt tulemaan kunnolla sanoja. Äiti tulee ihan suomeksi, se kyllä meinasi jo ruveta tulemaan espanjalaisittain ”mami” mutta jankutettuani taaperolle olevani äiti enkä mami hän on sen ymmärtänyt. Papi eli isi tulee espanjaksi, mummu ja pappa suomeksi. Abuela ja abuelo (eli isovanhemmat espanjaksi) ei vielä ole tullut, mutta onhan ne hieman vaikeammat sanatkin kyllä. Meillä kuitenkin mummu ja pappa on minun vanhempani ja sitten mieheni vanhemmat ovat abuela ja abuelo. Myös joka ikinen kerta kun jossain näkyy koira tulee taaperon suusta mitä pikimmiten ”hauva”. Vesi tulee espanjaksi eli ”agua”. Tällä hetkellä mennään aika 50/50 sanojen suhteen mitkä ovat suomalaisia ja mitkä espanjalaisia. Haluankin vielä kirjoittaa paremmin ihan oman postauksensa tästä kaksikielisyydestä, jahka meillä hieman harjaantuu tuo puhe lisää. 
Elämä taaperon kanssa on kyllä ihanaa ja hauskaa, mutta myös ajoittain turhauttavaa ja suorastaan kamalaa. Pian meillä onkin ihan uudenlainen etappi edessä kun pikkuveli syntyy. Kauhulla ja mielenkiinnolla odotan, mitä mieltä meidän neiti tulee asiasta olemaan. Hän ei kyllä ole kovin mustasukkainen luonteeltaan ja aina ainakin kaikista muista vauvoista ja lapsista tykkää, mutta reagtio siihen kun tänne omaan kotiin tuodaankin uusi vauva pysyvästi, voi olla hieman erilainen. 
Olisi kiva kuulla myös muiden kokemuksia taaperoiden kanssa. Mitkä on ollut turhimmat raivarit mitä taaperonne on saanut? Mites mahdollisiin uusiin sisaruksiin on suhtauduttu? Kuulisin enemmän kuin mielelläni kokemuksia ja vinkkejä.