Hae
Karla Kivimäki

Oletuksia Espanjasta joihin vastaan omien kokemuksieni mukaan

Meillä hetki sitten pyöri Facebookin Ulkosuomalaisten Blogit ryhmässä keskusteluketju, johon halukkaat laittoivat oman asuinmaansa/alueensa ja muut saivat alle kommentoida oletuksiaan kyseisestä paikasta. Minä uteliaana kyselin tietysti oletuksia Espanjasta ja Marbellasta ja ajattelin, että voisi olla hauska ne vielä täällä blogin puolellakin jakaa. 
Nämähän ovat kaikki tietty vain minun ajatuksiani ja kokemuksiani, joku muu Espanjassa asuva voi kokea asiat erilailla. 
Omalaatuiset ruoka-ajat: ei aamupalaa, lounas klo 15 ja illallinen klo 23
Espanjassa on kyllä hyvin erilaiset ruoka-ajat kuin Suomessa. Kyllä täällä kuitenkin aamupala syödään, mutta yleensä vasta joskus klo 11-12 aikaan. Lounas syödään klo 14-16 jolloinka vietetään siestaa. Illallinen syödään myöhään, sanoisin että klo 21 eteenpäin, joten tuo klo 23 pitää hyvinkin paikkaansa. Myös meidän taloudessa nämä aikataulut pitävät hyvin paikkaansa.
Espanjalaiset ovat sosiaalisia, asiat viime tingassa sopivia sekä muutoksiin nopeasti sopeutuvia
Tämä olettamus pitää aika hyvin kyllä paikkansa. Espanjalaiset viettävät paljon aikaa ystävien ja perheen kesken, sekä ruokakaupassa tuntemattomienkin kanssa höpöttely on aivan normaalia. Itsekkin olen avoin ihminen ja ominut tuon tavan jäädä suustani kiinni tuntemattomien kanssa kauppareissuilla. Kerran kaupan lihastiskillä vuoroani odottaessa rupesin juttelemaan erään Espanjalaisn miehen kanssa, joka oli asunut Suomessa jonkun aikaa. Loppujen lopuksi höpöttelimme varmaankin 40 minuutin ajan ja kun lihatiskiltä pääsimme, jatkoimme loppu kauppareissun yhtä matkaa jutustellen aina kassoille saakka. Tosin vaikka mieheni on Espanjalainen, pitää hän minua outona tapani vuoksi. Joissakin asioissa minä muistutankin enemmän Espanjalaista kuin tämä itse Espanjalainen. 😉
Aikatauluihin voi tulla hyvinkin pienellä varotusajalla muutoksia, eikä se ole niin justiinsa. Toisinaan tämä voi hieman pistää ärsyttämään, joskus taas pienet suunitelmien muutokset ovat kuin taivaan lahja. Esimerkkinä viime lauantai, jolloin olimme sopineet tuttavapariskunnan kanssa illallisen. He kuitenkin peruivat illallisen, mutta tämä oli meillekin vain hyvä asia, sillä meillä ei sillä hetkellä ollut fiilistä lähteä illallistamaan. Illallinen vaihtuikin itseasiassa eiliselle ja vielä lopulta tälle illalle, meidän toimesta tällä kertaa. Katsotaan jos tänä iltana saataisiin vihdoinkin toteutettua siis illallinen ilman muutoksia.
Aikataulut myöhässä, mutta ihmiset suhtautuvat tähän rennosti
Kyllä, täyttä totta. Tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus. Äitiäni tämä asia äsyttää todella paljon, minä taas itse Matti Myöhäisenä monesti olen vain kiitollinen myöhässä olevista ajoista. 
Viini on edullista ja kotimainen on parasta
Kyllä! Tämä kotimainen on parasta pätee myös kaikkeen muuhunkin kuin vain viiniin, tietysti.
Espanjalaisilla on reipas ja ronski huumorintaju
Pitää paikkaansa. Espanjalaisten huumori on hieman rohkeampaa ja härskimpää kuin Suomalaisten, eikä kaikkia sanomisia oteta niin vakavasti.
Espanjalaiset ovat päällepäin ystävällisiä, mutta eivät ota helposti mukaan porukkaan
Tämä on sellainen asia mikä riipuu jo niin paljon alueestakin, mutta täällä meillä etelässä ihmiset ovat kyllä pääosin ystävällisiä, vaikka poikeuksiakin toki on. 
Minä koen, että minut on aina otettu helposti porukkaan mukaan ja ystaävapiirini täällä koostuukin pääosin paikallisista. Kuitenkin tähän eräs Suomalainen kaverini totesi, että hän on kokenut tätä etteivät Espanjalaiset ole ottaneet niin helpolla porukkaan mukaan, että ehkä voi johtua myös paikallisten huonosta englanninkielen taidosta. Tämä voi varmasti pitääkin hyvin paikkaansa, sillä täälläpäin monien englanninkielen taito on aivan surkea. Itse puhun kuitenkin espanjaa enkä ole englantia käyttänyt paikallisten kanssa sitten ensimmäisen parin kuukauden täällä asumisen jälkeen, joten uskon silläkin olevan osuus asiaan. Ehkä minulla on myös käynyt hyvä tuuri, kun olen alusta asti tutustunut mahtaviin tyyppeihin ja heidän myötään aina löytänyt uusia tuttuja.
Espanjalaiset ovat perhekeskeisiä ja pitävät paljon yhteyttä sukuun
Kyllä, täällä vietetään paljon aikaa perheen ja suvun kanssa. Täällä myös kaikki ovat ”serkkuja ja tätejä”, eli vaikka kyseessä olisikin esimerkiksi isän pikkuserkku, kutsutaan häntakin silti myös omaksi serkuksi. Tai oman sedän ex-vaimo, on hänkin silti edelleen ”täti” vaikkei mitään sukua olekkaan. Esimerksi eräs mieheni serkku haluaa että häntä kutsutaan meidän lapsillemme tädiksi, ei suinkaan serkuksi. Ja eihän hän oikeasti edes serkkukaan ole, vaan lasten isän serkku. Hän on kuitenkin todella innoissaan lapsistamme ja haluaa nähdä heitä säännöllisesti, niinkuin moni muukin sukulaisemme täällä. 
Miehet ovat komeita ja melko machoja, naiset aina laitettuja ja naisellisia 
Pitää pääosin paikkaansa. Koen, että täällä ulkonäköön panostetaan ehkä hieman enemmän kuin Suomessa noin yleisesti. Ja kyllähän ne miehet täällä komeita ovatkin, yksi sellainen löytyy täältä meiltä kotoakin. 😉 Machismi on kuitenkin nykyään onneksi vähentynyt paljon ja mielestäni miehet ovat nykyaikaistuneet paljon ja naisia on opittu arvostamaan. Kyllä se voi silti olla että täällä sellaista machoilua enemmän toki on kuin esimerkiksi Suomessa. 
Täällä on hyvin yleistä, että tyttölapsille laitetaan heti vastaysntyneinä korvakorut. On siis tärkeää, että heistä erotettaa että ovat tyttövauvoja. Meidän tytöllä ei ole vieläkään korvakoruja ja sitä aina ihmiset jaksavatkin ihmetellä.
Marbella on pelkkä turistimesta, jossa ulkomaalaisilla huvipurseja ja loma-asuntoja, eikä siellä ole mitään mielenkiintoista nähtävää tai koettavaa
Mielestäni tämä on aika väärä ja kärjistetty kuva Marbellasta ja voisi sanoa, että kuulostaa lähinnä Puerto Banukselta joka on vain pieni osa Marbellaa. Itse Marbellan kaupunki on hyvinkin paikallinen, josta toki turistejakin lötyy, mutta pääosin tietyiltä alueilta. Täällä kyllä asuu paljon ulkomaalaisia, mutta löytyy täältä myös hyvin paikallisia alueita. Esimerkiksi tämä San Pedron kylä, jossa me asumme, on aika paikallinen ja varsin ihana pikku kylä. Täältä löytyy paljonkin mahtavia ruokapaikkoja, Marbellan vanhakaupunki on ihana vaikkakin kieltämättä hieman ”turistimesta”, sekä paljon upeaa luontoa ja patikointireittejä. Täältä löytyy niin meri kuin vuoretkin ja harrastusmahdollisuudet ovat monipuoliset. 
Espanjalaiset tapaavat mielellään toisiaan kahviloissa ja ravintoloissa, mutta kotiin ei helposti kutsuta 
On totta, että useimmiten tapaamiset sovitaan juurikin johonkin kahvilaan taikka ravintolaan. En kuitenkaan tiedä, johtuuko tämä niinkään siitä etteikö kotiin haluttaisi kutsua, vaan siitä että täällä tykätään olla paljon ihmisten ilmoilla ja käydä parilla lasillisella, tapaksilla taikka kahvilla. Koteihinkin kuitenkin kutsutaan esimerkiksi grillibileisiin taikka jalkapalloa katsomaan, tai ihan vaan kahvittelemaan tai illallistamaan. Minä olen ainakin saanut kyllä koteihin kutsuja, eikä minulla ole täällä yhtään ystävää jonka kotona en olisi käynyt.

Kun yöt huudetaan ja päivät menee sumussa

Hola vaan pitkästä aikaa! En ole taaskaan kerennyt tänne kirjoittelemaan, vaikka olisin halunnut. Mulla on myös ollut hieman pientä inspiraation puutetta. Kovasti olisi halua ja ideoita kirjoittaa esimerkiksi patikointireiteistä täällä Marbellan suunnalla, ravintoloista ja muista lempipaikoistani. Ongelmana vaan on ettei mulla ole näistä paikoista oikein kuvia, joten en halua tehdä näitä postauksia ilman kunnon materiaalia. Olisiko tälläisille postauksille kiinnostusta? 
Tänään meidän Noel onkin jo neljän viikkoa! Kerkesin täällä hehkuttaa aluksi kuinka poika on aivan siskonsa kaltainen helppo tapaus. Kerkesin myös mainostaa, kuinka pelkäsin tämän olevan kauheaa sirkusta muttei tämä sitä olisi. No, perun molemmat sanomiseni. Poika kun ei ole yhtä helppo tapaus kuin siskonsa ja kyllä, on tämä melkoista sirkusta mielestäni. Joku voi tietty ajatella että eihän se kahden lapsen kanssa vielä mitään ole, mutta toki aina löytyy joku jolla rankempaa kuin toisella. En muuten voi sietää ihan yleisestikkään sellaista vertailua kenellä on rankempaa kuin toisella ja miksi. Ei niitä asioita kun oikein voi vertailla ja ihmisiä on erilaisia, jollekkin jokin asia voi tuntua rankemmalta kun toiselle. 
Meillä oli aivan kamala viimeyö. Ei riittänyt että poika huusi koko yön, vaan myös taapero itki ja oli levoton lähes koko yön, kunnes tajusimme että hänellä oli nälkä ja annettiin hänelle pientä yöpalaa. Näitä valvottuja öitä on ollut nyt tässä jonkin verran, mutta viimeyö meni kyllä ihan kärkipaikalle kamaluudessaan. Väsyneenä ja epätoivoisena sitä tulee mietittyä vaikka mitä. Sitä tulee ajateltua, oliko tässä taas mitään järkeä ja heti perään kauhea syyllisyys omista ajatuksista iskee päälle. Enhän minä toki noin ajattelekkaan. Tiedän, että kyllä tämä helpottaa aikanaan ja se ajatus auttaa jaksamaan niinä väsyneimpinä hetkinä. 
Esikoinen olikin niin helppo ja vaivaton vauva, että nyt ajattelen meidän melkein päässeen liiankin helpolla hänen kanssaan. Olisihan se tietty ollut helpompi jos ensimmäinen vauva olisi ollut se vaikeampi tapaus, nyt kun toisen vauvan kanssa hoidettavia lapsia on jo kaksi.
Tänään olin kyllä niin super väsynyt että kaikki oli yhtä sumua. Onneksi äitini pelasti kuitenkin päivän ottamalla taaperon hoitoon ja yökylään. Uskon että ratkaisu oli paras kaikille, niin taaperolle kuin minullekkin. Taapero sai nauttia mummun ja papan seurasta, joka oli varmasti parempaa seuraa kuin mitä minun seurani olisi tänään ollut. Sainkin nukuttua vauvan kanssa pitkät päiväunet ja huomenna toivottavasti olen taas hieman energisempi äiti. 
Sellaista tällä kertaa, hieman väsyneitä fiiliksiä. Nyt kello on jo sen verran että otan vauvan kainaloon ja yritän onneani josko saataisiin nukuttua edes hieman paremmin kuin viimeyönä. Buenas noches.