Hae
Karla Kivimäki

Arkea Espanjassa – Huonosti rempattu koti, päivä Málagassa ja ravintolasuositus Benalmádenaan

Maanantai alkoi aika perinteisin maanantaifiiliksin, väsytti ja pinnaa kiristi. Lapset huusivat ja sitä rataa. Lounasta tehdessäni katkesi sähköt kesken kaiken ja homma tyssäsi sitten siihen. Meillä on sähköt asennettu vähän niin ja näin, joten nämä kivat pikku sähkökatkokset on aika valitettavan tuttua meille. On muuten kiva, kun ostat remontoidun asunnon ja silti rempattavaa löytyisi vaikka kuinka, kun kaikki on vaan tehty niin huonosti. Tämä meidän taloyhtiö on ollut ennen huoneistohotelli joka sitten on jäänyt pankille. Pankki sitten hommasi (paskan) rakennusyrityksen hoitamaan rakennusten ja asuntojen uudistukset ja remontit, jonka jälkeen asunnot myytiin suht edullisin hinnoin. Luulisi että tälläinen pankin projekti olisi edes hyvin tehty, mutta ei. Tästä asunnostahan riittäisi valitettavaa kokonaisen postauken verran, mutta tyydympä nyt tälläiseen pikavalitukseen.

Esimerkkinä sellainen pikkujuttu, kun olimme asuneet uudessa kodissamme 3 päivää ja neljäntenä aamuna sitten heräsimme kivaan yllätykseen nimeltä vesivahinko. Ei, ei meillä mikään hana ollut jäänyt auki, vaan taitavat remonttimiehet olivat asentaneet meidän yläkerrassa sijaitsevan makuuhuoneen wc:n putket päin peetä. Makkarimme sijaitsee suoraan olohuoneen yläpuolella, joten olohuoneemme kattoon oli ilmestynyt reikä ja uusi laminaattilattiamme tulvi koko huoneen täydeltä. Lattia ja lattialistat tietenkin pilalla. Siihen, että tämä ”vastuullinen” rakennusfirma tuli sitten korjaamaan tapahtuneesta koituneet vahingot, kului puoli vuotta. Voin kertoa, että kerkesin saamaan muutamat hermoromahdukset asian tiimoilta.

Vinkkinä vaan kaikille jotka suunnittelevat asunnon ostoa Espanjassa, kannattaa mielummin remontoida itse kun ostaa juuri valmiiksi remontoitu, ellet sitten tiedä varmaksi että jälki on hyvää. Haaveeni olisikin vielä joskus ostaa joku remonttikuntoinen pieni talo pienellä pihalla ja remointoida sitten talo mieleiseksi. No, ihan hetkeen tuskin tuo haave on toteutumassa. Rakentamaan en kyllä lähtisi, sillä täällä kaikki lupa-asiat on ihan oma lukunsa.

Huonosti alkanut maanantai sai piristystä, kun lähdin toiselle puolelle Marbellaa patikoimaan Elinan kanssa. Vauva lähti kantoreppuun mukaan, kun taas taapero pääsi tällä kertaa muutamaksi tunniksi anoppilaan hoitoon. Teki kyllä luonnonrauha ja hyvä juttuseura taas ihmeitä. Alkupäivän huonotuulisuus jäikin vuorille ja kotiin palasin hieman pirteämmin mielin, vaikkakin hyvin väsyneenä.

Päivä Málagassa

Tiistaina suunnattiinkin heti aamusta Málagaan viettämään päivää. Mukaan lähtivät minun ja lasten lisäksi vanhempani, sekä toinen veljistäni. Lähdettiin liikkelle sen verran aikaisin, ettei me keretty syömään aamupalaa kotona. Niinpä Málagaan päästyämme suunnattiinkin heti ensimmäiseksi aamupalalle.

Aaamupalan jälkeen käväistiin pikaisesti Suomen konsulaatissa uusimassa veljeni passi, jonka jälkeen suunnattiin keskustaan ja vanhaankaupunkiin. Tuli siinä muutamat kaupatkin kierettyä, toiveena löytää vihdoinkin uudet tennarit tälle mammalle. Mulla on ollut nyt aika monta vuotta kahdet tennarit, joista aina jommat kummat on ollut käytössä lähes joka päivä. Voin kertoa, että kyllä on ne tennarit myös sen näköisetkin että on käytetty. No, onneksi löytyi uudet tennarit, joita voinkin taas seuraavat muutama vuotta kuluttaa. Kierrokseltä lähti mukaan myös toinen tarpeellinen juttu, nimittäin matkarattaat taaperolle.

Siestan ajan koittaessa olikin aika suunnata syömään. Kävimme tällä kertaa sellaisessa ravintolassa kun La Barra de Zapata, jota eräs lukijani oli minulle suositellut aikasemman Málagapostaukseni jälkeen. Listalta löytyi tapaksia hieman erilaisella twistillä. Paikka oli ihan hyvä, mutta aika kallis verrattuna johonkin perinteiseen espanjalaiseen tapasbaariin.

Viikonloppu: karnevaalit San Pedrossa ja hyvä ravintolakokemus Benalmádenassa

Perjantaina heti herättyäni sain sähköpostia Ilta-Sanomien toimitukselta. He olivat nähneet postaukseni espanjalaisten oudoista tavoista ja kysyivät, josko he voisivat julkaista postauksesta jutun. Annoin luvan juttuun, joten niinpä myöhemmin samana päivänä Ilta-Sanomien sivuille tupsahti tutut kasvot.

Aamu alkoi myös rauhallisella aamupalalla ja pitkällä puhelulla erään erittäin rakkaan ystäväni kanssa. On muuten ollut ihana huomata tässä vuosien varrella, että vaikka etäisyyttä Suomessa asuviin ystäviin on tuhansia kilometrejä, eikä yhteydenpito ole päivittäistä, tai edes kuukausittaista, aina tapaamishetkellä juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi jäi.

Vielä illansuussa käytiin lasten kanssa nappaamassa melkein naapurissani asuva ”espanjamummuni” kyytiin ja suunnattiin keskustaan kahville. Meillä oli taas hyvä juttutuokio, niinkuin aina. Vaikka ikäeroa on reilut 40 vuotta, on meillä aina aika härskit jutut ja huumorintajumme kohtaa hyvin. Silloin kun olin vielä sinkku ja lapseton, lähes asuin tämän kyseisen rouvan louna ja vietimme muutenkin todella paljon aikaa yhdessä. Kävimme shoppailemassa, syömässä ja viinitelemässä, kuntoilemassa ja milloin mitäkin tekemässä. Monesti naurettiinkin, että miten yksi parikymppinen suomalainen tytöntyllerö ja kuusikymppinen espanjalainen rouva voivat tullakkaan niin hyvin juttuun.

Launataina tarkoitukseni oli silittää ja saada pienennettyä aivan jäätävän kokoista vaatevuorta meidän vierashuoneesta. Tarkoitukseni on ollut tehdä tuo sama homma monena muunakin lauantaina ja sunnuntaina, mutta homma on aina jäänyt, niin kuin taas jälleen kävi. Täällä meillä vesi on niin kovaa ja kalkkista, että vaatteet tulevat todella kurttuisina pesusta. Silitän yleensä aina kaikki vaatteet, ja nyt kun tuo homma on taas jäänyt useammalta viikolta, on vaatevuori päässyt aika korkeaksi ja vaatekaapit taas vuorostaan tyhjiksi, haha.

Tällä hetkellä täällä Espanjassa vietetään karnevaaleja ympäri maata. Kävimmekin eilen ihan vaan San Pedron keskustassa katsomassa karnevaalikulkuetta, joka on toki aika pieni verrattuna esimerkisi Cádizin kuuluisiin karnevaaleihin. Omaan makuuni tälläisissä tapahtumissa on yleensä espanjalaiseen tapaan liikaa ihmisiä ja liikaa melua, eikä taaperokaan kauaa jaksanut kulkuetta katsella.

Sunnuntaina meidän oli tarkoitus mennä rantakävelylle nauttimaan auringosta, mutta suunnitelmat muuttuivatkin nopeasti, kun appivanhempani laittoivat viestiä josko lähdettäisiin syömään heidän kanssaan. Niinpä sporttikamppeiden sijaan päälle valikoituikin farkut ja bleiseri, kun suunnattiin erääseen kalaravintolaan Benalmádenaan. Kyseinen ravintola oli aivan tupaten täynnä paikallisia, varsin suosittu paikka siis. Enkä usko, että kukaan tuonne ravintolaan sattumalta eksyisi, sillä ravintola muistutti pikemminkin isoa hallia joka sijaitsi hieman syrjässä keskustasta. Suosittelen kyseistä paikkaa, jos kalt ja merenelävät on mieleen. Kaikki oli todella hyvää ja tuoretta, jopa meidän nirso taapero vetäisi napansa täyteen katkarapuja ja ”riisisoppaa” hummerilla (arroz caldoso, eli paellan tapainen, mutta vetisempi). Ja ravintolan nimi on siis Pescadería Los Mellizos.

Kotiin päästyämme loppuilta menikin sängyssä herkutellen ja taaperon hölmöilyille nauraen. Viikonloppu oli ihana, vaikka me ei ihan tehtykkään mitä alunperin olimme suunnitelleet. No, onneksi silittämään kerkeää (ai kerkeää vai?) myöhemminkin ja sinne lenkille voinkin suunnata vaikka heti tänään.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Täällä meilläpäin arkiviikko onkin tälläkertaa vain nelipäiväinen, sillä perjantaina 28. päivä juhlitaan Día de Andalucíaa eli Andalucian päivää.

Espanjalaisten outoja tapoja – Vastasyntyneiden ajettu tukka ja muita outouksia

Näin viisi ja puoli vuotta täällä asuneena sitä on kerennyt näkemään ja kuulemaan monia outoja juttuja. Outoja kommentteja ja tapojahan täältä löytyy ja koska mieheni on paikallinen, ovat nämä tavat hyvin läsnä elämässäni. Välillä ne pistävät ärsyttämäänkin, mutta useimmiten nämä jutut saa minut vain pyörittelemään päätäni huvittuneesti. Onnekseni mieheni kanssa meillä on jo muovaantunut omat tavat ja kahden kulttuurin sujuva (ainakin useimmiten, hahah) sekoitus, mutta sukulaiset ja kaverit onkin sitten eri juttu, saatika sitten tuiki tuntemattomat.

Juuri tällä viikolla yksi näistä oudoista tavoista sai mut hieman huvittumaan ja ehkä hieman jo ärsyyntymäänkin. Jotkut tavat ne vaan on mielestäni niin outoja, ja sitten taas näiden mielestä minä olen se outo lintu. Ei ole yks eikä toinenkaan kerta kun olen kuullut anoppini perustelevan joitakin minun juttujai vain sillä että ”no mutta Karla nyt vaan on outo”. Niin, tiedä sitten kuka on outo ja kenen mielestä. 😉 Älkääkä käsittäkö väärin, välimme on kyllä ihan hyvät (ainakin melkein aina, heh heh) siitäkin huolimatta että olemme toistemme mielestä hieman outoja.

On monia tapoja, joihin olen jo tottunut ja itsekkin alkanut niitä kayttämään. Ajattelin listata joitakin näitä tapoja, näistä osa tuntuu vieläkin itselleni hyvinkin oudolta.

Vastasyntyneiden vauvojen hiusten koneella ajo

Tämä on mielestäni vaan jotenkin todella outoa. Joo, täällä on monilla vauvoilla todella paljon tukkaa syntyessään, eikä se pystytukka aina ole ehkä se maailman kaunein näky, mutta silti. Täällä siis monien tälläisten tukkajumalina syntyneiden hiukset ajetaan koneella, jotta sitten se oikea, nätimpi tukka, kasvaisi nopeammin. Tätä siiliksi ajoa yritettiin minulle myydä jo aikoinaan tyttäreni kohdalla, mutten tähän suostunut. Nyt olen saanut vihjailuja ja suoranaisia kauhisteluja poikani tukasta, vaikkei se omaan silmääni edes nyt niin paha ole. Ja mitäs sitten vaikka olisikin, kyllä se tukka siitä vaihtuu yllättävän nopeastikkin.

Myös vauvojen hiusten kampaaminen on tärkeää ja mieheni jaksaa aina tästä minua komentaa. Mulla kun hommaa näiden muksujen kanssa riittää muutenkin, ei se suurin huolenaiheeni ole se, onko lasteni hiukset kammattu. Miehelleni tämä taas on todella tärkeää. Eräs päivä hän töistä kotiin tullessaan tuli minulle kertomaan, kuinka hänen setänsä oli mennyt hänelle sanomaan että harjaisi nyt edes lastensa hiukset. Voi voi, kyllä taas sukulaisilla varmasti riittää ihmeteltävää kuinka ”se suomalainen juntti ei edes harjaa niiden hiuksia”. 😉

Muiden kaikessa neuvominen

Espanjalaiset ovat kovin avuliaita ja kovia neuvomaan, mutta välillä tämä kova neuvominen ottaa hieman jopa hermoille. Monet myös neuvovat niin itsestäänselviä asioita, että tulee lähinnä sellainen fiilis että toinen pitää sinua aivan puupäänä.

Kun odotin eiskoistani, olin loppuraskaudesta kova saunomaan ja kävin lähes joka ilta saunassa. Kerran paikallisen ystäväni kanssa viestitellessäni menin hänelle mainitsemaan että tulin juuri saunasta. Ja voi mikä saarna ja neuvojen ketju siitä alkoikaan, kuinka sauna on vaarallista raskaana olevalle naiselle eikä minun tulisi tätä harrastaa ollenkaan! Sauna kun kuitenkin on nimenomaan suomalainen juttu, niin enköhän minä sen kuitenkin paremmin tiedä. Tällöin muistan että ärsyynnyin hieman tähän kyseisen ystäväni neuvontaan, eikä raskaushormoonit tietty ainakaan yhtään hillinnyt ärsyyntymistani.

Koko suku mukana synnytyksessä

Täällä ei riitä, että kaikki haluavat tulla sairaalaan katsomaan uutta vastasyntynyttä perheenjäsentä, vaan halutaan olla myös mukana itse toimenpiteessä eli synnytyksessä. Ennen synnytyssaliin menoa voi koko suku olla sinua tsemppaamassa siinä supistusten lomassa, ja kun aika tulee lähteä saliin, odottavat muut kuumeisesti sairaalan käytävillä vaikka operaatiossa menisi monta monta tuntia.

Muistan kuinka esikoisen aikaan tämä sai tälläisessä ahdistuneessa suomalaistytössä aikaan paniikkikohtauksia ja kauhisteluja. Ajatus siitä, että koko mieheni suku olisi neuvomassa ja säheltämässä siinä minun kärsiessäni supistuksista ja muista ihanista synnytykseen liittyvistä asioista, sai aikaan aivan kamalaa ahdistusta. Onneksi kuitenkin olimme mieheni kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä asian suhteen, ja ilmoitimmekin suvulle, ettei synnytykseen tarvita ketään muita meidän ja sairaalahenkilökunnan lisäksi.

Korvakorut vastasyntyneille tyttövauvoille

Jotkut laittavat ne jopa jo synnytyslaitoksella. Me ei laitettu tyttärellemme korvakoruja, eikä hänella ole niitä vieläkään. Voitte vaan arvata, kuinka paljon tästä on kuultu. Varsinkin tuntemattomat ihmiset kummastelevat kovasti miksei niitä pirun korviksia ole. Silloin kun esikoisemme oli vauva, luultiin häntä aina pojaksi juurikin sen vuoksi, ettei niitä korvakoruja ollut merkitsemässä sukupuolta.

Kengät jalassa sisällä

Edelleenkin näin suomalaisena minun on vaikea ymmärtää tätä tapaa. Kaduilla kun kuitenkin astutaan ties minkä oksennuksien ja koiranjätösten päältä, en käsitä miksi niillä samoilla kengillä haluaan olla myös sisällä. Meillä ei kotona käytetä kenkiä, vaan ne jätetään aina heti eteiseen niinkuin suomalaisessa kodissa yleensä tehdään. Olenkin käskenyt Borjan teroittamaan sukulaisillensa, että meillä otetaan kengät pois. Nakitan hänet myös aina sanomaan asiasta muillekkin jotka meillä kyläilevät, ja nykyään onneksi kaikki jo tietävät ettei meillä olla kengät jalassa.

Kerran anoppini kertoi minulle, ettei Borjan yksi tädeistä voi kuulema tulla meille, koska häntä allöttää olla ilman kenkiä. Noh, minua taas ällöttää jos kotona ollaan ne kengät jalassa. Vähän aikaa sitten kyseinen täti kuitenkin uskaltautui tulemaan meille, ja kun häntä pyydettiin ottamaan kengät pois oli hänen kommenttinsa ”miksi ihmeessä? ”. Lopulta kuitenkin hän ne kenkänsä otti pois. Uskaltatuukohan tämä täti meille enää uudelleen kyläilemään…

Auton parkkeeraus mihin vain hätävilkkuja käyttäen

Täytyy myöntää, että tätä tapaa tulee itsekkin käytettyä paljon. Suomessa taas ei tulisi kuuloonkaan tehdä niin. Oli kyseessä sitten nopeasti (eikä aina niinnopeastikkaan) jossakin kaupassa, virastossa tai missä vaan käynti, voi auton aina jättää hätävilkuilla keskelle tietä jossei parkkipaikkaa löydy heti lähettyviltä. Kätevää, mutta kun tuo hätävilkuilla jätetty auto osuukin sinun tiellesi, ei se olekkan enää niin ”kätevää”.

Taikauskoisuus

Espanjalaiset ovat kovin taikauskoisia. Toki tämä riippuu ihmisestä, toiset on taikausekoisempia kuin toiset. Minun mieheni ja appiukkoni ovat todella taikauskoisia, ja aina esimerkiksi mustan kissan ylittäessä tien pitää mieheni sylkäistä kolme kertaa. Käsilaukkua ei saa koskaan jättää lattialle, sillä tämä kuulemma ”vie rahat”. Muistan kuinka aluksi minulla oli tapana jättää laukku lattialle ja appiukkoni minua tästä komensi. Enää en muuten koskaan jätä laukkua lattialle, en edes kotona! Sakset eivät saa olla auki. Monesti vanhempieni luona äidilläni on saattanut jäädä sakset auki ja mieheni menee ne sitten kiireesti sulkemaan. Kengät pöydällä tuo huooa onnea. On myös olemassa sellainen ”kirottu silmä” eli jos jollekkin kasvaa sellainen näärännäppy silmään, uskotaan sen olleen tullut siitä että joku toinen on sen sinulle suuttuessan kironnut. Ja näitähän riittäisi vielä vaikka kuinka, mutta tässä nyt jokunen…

12 viinirypälettä uutenavuotena

Tämäkin juttu liittyy taikauskoisuuteen. Kun kello lyö 12 keskiyöllä ja vuosi vaihtuu, syövät espanjalaiset 12 viinirypälettä kelloinsointujen tahdissa. Ja tämä tapa on todella tärkeä heille ja viinirypäleitä ei missata! Nämä 12 viinirypäleyttä tuovat sitten onnea uuden vuoden kaikille 12 kuukaudelle. Tiedän, että ainakin Etelä-Amerikan monissa maissa on myös tämä perinne, mutta alunperin kyseinen perinne on lähtöisin juurikin Espanjasta.

Kuopuksemme syntyi 30.12, joten vietimme tietysti uudenvuodenaatonkin sairaalassa. Sairaalassa meille kaikille jaettiin omat 12 viinirypälettä sekä pieni kuoharipullo, ja siellä sitten kellon lyödessä 12 napsittiin rypäleet pieni vastasyntynyt käärö sylissämme. Ja meillä oli tietysti videopuhelu mieheni perheen ja suvun kanssa, sillä on tärkeää, että viinirypäleet syödään perheen kanssa. Vasta sen jälkeen nuoriso sitten lähtee yleensä bilettämään kavereiden kesken.


Ja kyllähän näitä varmasti riittäisi, mutta tässä nyt nämä muutama outoutta tällä kertaa. Mieheni ehdotti, josko tekisin seuraavalla kerralla postauksen oudoista suomalaisita tavoista, joita espanjalaiset ei ymmärrä. Ehkä siis toteutankin tämän tässä lähiakoina!

Jos tykkäsit postauksesta, kannattaa käydä myös lukemassa tämä postaukseni:

Oletuksia Espanjasta joihin vastaan omien kokemuksieni mukaan