Hae
Karla Kivimäki

8 x Epäsuositut mielipiteet

Olen joskus muiden blogeissa nähnyt tämänkaltaisia postauksia ja niitä on ollut hauska lukea. Epäsuosittu mielipide on sinänsä hassu konsepti, kun onhan mielipiteitä jokalähtöön. Jotkut ovat varmasti erimieltä kanssani, jotkut sitten taas samaa mieltä. Kai nämä epäsuositut mielipiteet ovat sellaisia, joista oletetaan vähemmistön olevan kanssasi samaa mieltä? En oikein edes tiedä.

Ja hei, mielipiteitäni ei kannata ottaa niin vakavasti. Nämä ovat vain omia mielipiteitäni asioista, mutten tarkoita että millään tavalla mollaisin muiden tapaa toimia – meillä jokaisella kun oma oma makumme asioiden suhteen, eikä mielipiteistä oikein voi kiistellä.

1. En erityisemmin fanita tyypillistä, monissa suomalaisissa kodeissa esiintyvää, todella simppeliä harmaavalkoista sisustusta. Tälläiset kodit on toki ihan puhtaan ja freesin näköisia, mutta mielestäni hieman persoonattomia ja toinen toisensa kopioita. En kuitenkaan väitä, etteikö tälläinen harmaavalkoinen koti voisi hyvällä maulla sisutettuna olla mieleeni, mutten silti omaa kotiani näin laittaisi. En minäkään sisutuksessa mikään väreillä hurjastelija beigen ruskean kotimme kanssa ole, mutta tykkään lämpimistä ja kotoisista sävyistä.

2. En tykkää Instagramin tarina -osuuden filttereistä, ainakaan niin, että käyttäisin niitä omissa stooreissani. Varsinkin ne pari samankaltaista filtteriä mitä lähes kaikki käyttävät, taitaa olla retro tms. nimeltään,  missä on jotain pieniä pistehileitä ja ovat hyvin yksivärisiä. Joo, ehkä näillä filttereillä tulee yhtenäisemmät ja ”esteettisemmät” tarinat, mutta itse kannatan aitoutta. Nämä filtterit kuitenkin vääristävät aika paljon ja lisäksi kun joka toinen käyttää samaa filtteriä, on siinä persoonallisuus kaukana. Silloin tällöin käytettynä nämä on ihan ok.

3. Instagramiin vielä liittyen, en myöskään ihaile niitä tylsiä ja yksivärisiä, mutta niin tarkkaan suunniteltuja feedejä. Kaikki kuvat ei välttämättä edes ole mitenkään kivoja, mutta niitä on koska ne sopivat feediin. Näitä beessin tai harmaan sävyisiä feedejä tuntuu olevan joka toisella tuolla Instagramin puolella. En itsekään yleensä lisää kuvia, mitkä aivan täysin riitelevät muiden kuvieni kanssa, mutta tykkään että kuvissa ja feedissa saa olla väriä sekä eloa! Myös persoonaa ja vaihtelevuutta saa olla. Olen siis selkeästi enemmän aitouden puolesta puhuja, mutta meitä on moneen.

4. En hullaannu lastenvaatteista, enkä osta lapsilleni merkkivaatteita. Monet Suomessa tällä hetkellä pinnalla olevat lastenvaatteet eivät edes ole makuuni. Ainut lastenvaatemerkki, mistä oikeasti pidän kovasti ja ”fanitan”, on Martinexin muumivaatteet! Niitä on aina pakko saada lapsille Suomen matkoilta. Muuten meidän lastenvaatteet onkin aikalailla ihan vaan H&M:ltä. Itseasiassa Noelin lähes kaikki vaatteet tällä hetkellä on kaverini lapsen vanhoja. En kuitenkaan missään nimessä tarkoita, että olisi väärin tykätä lasten merkkivaatteista ja käyttää niihin rahaa. Ja onhan se myös huippua, että Suomessa moni tukee Suomalaisia/pohjoismaalaisia lastenvaatemerkkejä ja varmasti ne ovat myös laadukkaitakin.

5. Vastasyntyneet vauvat eivät saa minua hulluksi ihastuksesta. Tai no, omat lapset saavat hulluksi huolesta ja rakkaudesta, mutta nautin vauva-ajasta enemmän vasta kun ensimmäiset pari kuukautta ovat kuluneet. Ehkä se on se, ettei vastasyntyneisiin oikein vielä saa minkäänlaista kontaktia, sekä myös se epävarmuus ja stressi kaikesta uudesta. Ensimmäisen lapsen kohdalla kaikki vauvaan liittyvä oli uutta ja ihmeellistä, kaiken kanssa oli todella varovainen. Toisen lapsen kohdalla itse vauvan hoitoon oli paljon rennompi ote heti alusta, mutta meillä meni hetki opetella elämään kahden lapsen kanssa. Nyt tämä kahden lapsen arki tuntuu aivan luonnolliselta ja sujuvalta, kun olemme vihdoin oppineet omat tapamme hoitaa tämä arki.

6. En halua käyttää kookosöljyä (paitsi korkeintaan ihonhoitoon). Eikä tämä johdu kookosöljyn mausta, mielestäni siinä ei ole mitään vikaa. Monet käyttävät sitä sen vuoksi, että se on terveellistä. Olen kuitenkin lukenut useampia artikkeleita kookosöljyn terveellisyydestä puolesta- ja vastaan ja olen itse tehnyt päätöksen, että hankin hyvät rasvat mielummin muualta. Esimerkiksi avocadoista ja oliiviöljystä, niitä kumpaakin kun täällä Espanjassa on hyvin tarjolla ihan kotimaisina.

7. En (enään) pidä tatuoinneista. Ja itseltänihän löytyy kuitenkin 6 tatuointia, joista osa on semi-isojakin. Kun olin 18 vuotias, aloin ottamaan hullunlailla tatuointeja. Osa ei onnistunutkaan ihan toivotulla tavalla ja nyt haaveissani olisi joskus vielä poistattaa pari rumaa tatuointiani. Myöhemmin olen muutenkin kyllästynyt tatuointeihin ja jos nyt saisin valita, en olisi ottanut suurinta osaa tatuoinneistani. Pärjäisin oikein hyvin ilman yhtäkään niistä, muttei pari siroa tekstiä minua haittaakkaan. En oikeastaan edes aina muista niiden olemassaoloa, mutta kaksi tatuointiani on niin kamalia, että joudun niitä aina peittelemään. Toinen niistä löytyy nilkasta, toinen käsivarren sisäpuolelta.

8. En tykkää yhtään laulukilpailu tv-ohjelmista! Pikemminkin, en voi sietää niitä. Ja arvatkaa vain, rakastaako mieheni niitä? Kyllä. Meillä on aina pientä vääntöä, kun La Voz (Sama konsepti kuin The Voice of Finland) alkaa… Minulla oikeasti rupeaa särkemään päätä ne uikutukset. Minua ei myöskään ole siunattu minkäänlaisella rytmitajulla, joten en edes ymmärrä milloin joku laulaa hyvin ja milloin huonosti.

Siinä olisi sitten tältä erää. Toivottavasti kukaan ei pahoittanut mieltään! Oletteko jostakin samaa/eri mieltä?

Ps. Haastan Elinan myös tekemään tällaisen postauksen ja jakamaan omat epäsuositut mielipiteensä. Uskon, että häneltäkin voisi muutama mielipide löytyä. (tähän pusuhymiö)

Pps. Voit seurata blogiani näillä sivuilla, jotta saat aina ilmoituksen uusista postauksista:

Blogit.fi
Instagram @karlakivimaki
Facebook

Haastatteluni MTV Uutisissa ja tämänhetkiset karanteenikuulumiset

Lähes koko karanteenin ajan on satanut, tai vähintäänkin ollut pilvistä, mutta tänään taas aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.

Hola vaan kaikille! Minulla näköjään tämä karanteeni menee tälläisissä vaiheissa: aluksi olo oli hieman järkyttynyt koko tilanteesta, mutta energiaa riitti vaikka ja mihin. Puuhastelin koko ajan jotakin, en tiedä oliko se sitten ajankulumisen vuoksi, vai että saisin muuta ajateltavaa. Kunnes sitten viimeviikon lopulla minulle alkoikin iskea ahdistus ja negatiiviset ajatukset valtasivat mieleni. Olin ihan masis ja kaikki oli ihan hälläväliä muutaman päivää. Nyt olen kuitenkin saanut ajatukseni käännettyä paremmiksi. Täytyy yrittää ajatella positiivisesti ja unohtaa hetkeksi kaikki paha, jotta jaksaa. Tilanne tulee kestämään vielä kauan, eikä se surkuttelu ainakaan tätä tilannetta millään tavalla helpota. Loppujen lopuksi, tämä karanteenihan kuitenkin on meidän kaikkien parhaaksi. Toisekseen, itse ainakin iloitsen siitä että saan viettää karanteenia omassa kodissa. Mikä paikka maailmasta sen parempi olisikaan, kuin se oma koti kullan kallis?

Toistan varmaan itseäni, mutta positiivista tässä on myös perheen kesken vietetty aika. Vaikkakin rehellisyyden nimissä, ollaanhan tässä nyt niin tiiviisti yhdessä, että väkisinkin rupeaa välillä toisen naamavärkki ärsyttämään. Ainakin meillä on tälläista ollut havaittavissa, haha. Muutaman kerran tämän karanteenin aikana on hieman ääntä korotettu ja tiuskittu, mutta onneksi (ja ihme kyllä) ei olla saatu Borjan kanssa vielä yhtäkään riitaa aikaan!

Positiivista tässä karanteenissa on minulle itselleni myös se, että olen saanut kokkailla ja leipoa rauhassa Borjan ollessa lasten kanssa. Rakastan ruuanlaittoa, mutta tämänhetkisestä elämäntilanteesta johtuen ei siihen aina löydy tarvittavaa aikaa. Arjessa onkin monesti turvauduttava niihin kaikista helpoimpiin ja nopeimpiin resepteihin, mutta nyt olen päässyt kokeilemaan uusia juttuja keittiössä, jes! Enkä taida muuten olla ainut, joka on keittiön puolella viettänyt aikaa. Instagramini feedi ja stoorit ovat viimeaikoina täyttyneet muidenkin herkullisista leipomuksista. Myös äitini kanssa soitellessa käymme aina lävitse uusimmat reseptit, mitä olemme kokeilleet nyt karanteenissa. Koko ajan tekisi mieli syödä ja herkutella!

Tutut kasvot Maikkarin uutisissa

Sain pari päivää sitten yhetydenoton Maikkarilta, että josko voisin antaa heille haastattelun Espanjan tämänhetkisen tilanteen tiimoilta. ”Miksipä ei”, ajattelin, olisipahan taas yksi uusi, hieman erilainen kokemus. En kuitenkaan tiennyt, että kyseessä olisikin videohaastattelu. Kun sitten eilen sain puhelun, että voitaisiinko ottaa haastattelu videopuhelun merkeissä, menin aivan sekaisin jännityksestä. Borja oli lasten kanssa alakerrassa ja minä lukittautuneena meidän makkariin. Yritin tsempata itseäni, mutta väkisinkin jännitys vain pysyi, kun ajattelin että ehkä tämä päätyy myös uutisiin. Mitä jos sanoisinkin jotakin väärin tai muuten vain nolaisin itseni? Haastattelu onneksi meni kuin menikin ihan hyvin, vaikka kyllä minulla mutaman kerran sanat meni sekaisin. En ollut edes varma milloin ja missä haastattelu tulisi ulos, mutta tänään sitten alkoikin tulla kavereilta viestiä, kun tuttu ääni oli alkanut kuulua telkkarista. En meinannut ensin edes itse uskaltaa sitä katsoa, mutta loppujen lopuksi päätin katsoa sen. Ei se nyt ollutkaan niin paha kuin ajattelin! Heh, on muuten kerrottava myös yks pikku moka: haastattelun jälkeen vilkaisin itseäni peilistä ja tajusin, että valkoisesta t-paidastani loisti rintsikkani täysin lävitse! Onneksi tämä pikku moka ei kuitenkaan näkynyt videossa…

Tästä linkistä pääset katsomaan haastattelun Maikkarin sivuilta!

Nyt ajattelin siirtyä terassin puolelle ja liittyä muiden seuraan legoilla rakentamaan. Tsemppiä ja jaksamista kaikille tämän kurjan tilanteen keskelle! 

Ps. Minut löytää myös Instagramista nimimerkillä @karlakivimaki