Hae
Karla Kivimäki

Kuinka kaksi eri kulttuuria kohtaavat suomalais-espanjalaisen perheen arjessa

Toivepostaus: Kulttuurierot perheessämme ja niiden tuomat haasteet

Olen saanut monta kertaa pyynnön kirjoittaa siitä, miten kahden eri kulttuurin erot näkyvät meidän arjessa ja elämässä. Tämän luulisi olevan helppo aihe, mutta itselleni tämä on tuntunut vaikealta. En varsinaisesti huomaa, että kulttuurierot aiheuttaisivat haasteita meidän arjessa, vaan kyllä ne haasteet syntyvät yleensä ihan kulttuurista riippumattomista syistä. Meille on kehkeytynyt vähän sellainen meidän oma yhteinen kulttuuri, molempien kulttuurien sekoitus. Mutta tottakai niitä eroavaisuuksiakin löytyy.

Kysyin asiasta mieheltäni ja hänen mielestään suurimmalta osin meidän kulttuurilliset erimielisyydet liittyy lapsiin, mikä kyllä varmaankin pitää paikkaansa. Espanjassa ja Suomessa on aika erilaiset lastenkasvatusmetodit. En nyt rupea raatimaan sen kummemmin missä kasvatetaan parempia lapsia, sillä eiköhän niin Suomen kuin Espanjankin lapsista ihan kelpokansalaisia ole aina kasvanut. Tosiasia on kuitenkin se, että minä olen tottunut Suomen käytäntöihin ja Borja taas Espanjan. On monia asioita, jotka näen, että Suomessa hoidetaan paremmin. Olen joutunut monet kerrat selittämään, miksi yksivuotiaan ei olisi hyvä syödä paketillista kinkkua välipalaksi ja miksi pikkuvauvat ei tarvitse perfuumia. Olen joutunut perustelemaan, että viileämmälläkin ilmalla on ihan okei ulkoilla jos laittaa vaatetta tarpeeksi päälle. Tottakai sitten taas vuorostaan olen omaksunut joitakin espanjalaisia tapoja lapsiin liittyen. Meillä on lapset mukana myöhäänkin illalla ravintolassa ja meillä saa juoda olutta tai viiniä (toki kohtuuden rajoissa) lasten läsnäollessa. Nämä asiat ovat täällä Espanjassa ihan normaaleja, mutta Suomessa monesti hieman tabuja.

Toinen eripuraa aiheuttava asia, mikä itselläni tulee mieleen, on erilaiset uskomukset asioista kuten jotkin ruoka-aineet, lääkkeet jne. Täällä Espanjassa on paljon todella vanhanaikaista ajattelua, eikä asioista oteta selvää. Internettiä pidetään pahana, varsinkin vanhempien ihmisten mielestä. Viikottain meillä on mieheni kanssa keskustelua jostakin asiasta, mistä miehelläni on vahvat uskomukset ja minä taas olen toista mieltä ja kaivan hänelle internetistä faktoja tiskiin. Esimerkiksi vaikkapa granaattiomenasta, kun täällä uskotaan että se ummettaa, vaikka netistäkin löytyy selvällä espanjankielellä että sillä on juuri päinvastainen vaikutus. Näytettyäni miehelle useamman eri artikkelin aiheesta hän kyllä uskoi minua. Täällä ollaan myös tarkkoja tiettyjen ruoka-aineiden yhdistelmistä, eikä esimerkiksi appelsiiniemehua ja maitoa/jogurttia sopisi olla samalla aterialla, koska siitä voi tulla paha olo. On tuo ehkä ihan järkeenkäypääkin kai. Tämänkaltaisia ruokayhdistelmä juttuja on monia. Mieheni saattaa pitää minua hulluna kun yhdistelen tiettyjä ruoka-aineita ja saattaa varoitella minua, että voi tulla huono-olo, kun omasta mielestäni se voi olla jokin aivan normaali yhdistelmä. Jos mieheni syö vaikka suolakurkkua, leipää ja jogurttia samalla aterialla, on se hänen mielestään jo liikaa sekoitusta. Hän yleensä valitteleekin, että nyt varmaan tulee maha kipeäksi, kun minä taas pyörittelen silmiäni.

Täällä annetaan todella helposti todella vahvojakin lääkkeitä ja olemme tästä aiheesta kiistelleet, sillä minäs olen aika lääkevastainen (tottakai käytän lääkkeitä tarpeen mukaan, mutten popsi niitä liian hennoin perustein ja otan selvää niistä), sekä hyvin tietoinen monien lääkkeiden haittavaikutuksista. Täällä määrätään myös sellaisia lääkkeitä, mitkä Suomessa ovat kiellettyjä. Sairaalassa saakin olla aina varuillaan, sillä jos menet kuumeen vuoksi sairaalaan, alennetaan kuume yleensä heti suonensisäisesti ja voit saada hyvinkin vahvoja lääkkeitä ns. ”turhaan”. Nykyään mieheni on myös hieman skeptisempi lääkkeiden kanssa, eikä popsi niitä niin vain. Anoppini kanssa näistä meillä on kuitenkin vielä todella erilaiset näkemykset, mutta onneksi nykyään myös hän ymmärtää (tai ainakin yrittää ymmärtää) meidän näkemyksen asian kanssa.

Kulttuurierot korostuvat puolison perheen kanssa

Kulttuurierot mieheni perheen kanssa tuli esiin todella hyvin ensimmäisen raskauteni aikana. Minulla ei missään vaiheessa ollut erimielisyyksiä mieheni kanssa, mutta hänen perheensä, tarkemminkin anoppini ja mieheni tädin kanssa kyllä. Espanjassa kun on tapana, että tyyliin koko suku on synnytyksessä mukana. Minä taas en missään nimessä halunnut synnytyksiini muuta kuin mieheni ja olin tässä aivan ehdoton, eikä mieheni missään vaiheessa vaatinutkaan ketään muuta sinne mukaan. Hänelle oli ihan okei, että synnytykseen mennään vain me kaksi. Ymmärrän kyllä, että täällä se on normaali tapa, mutta siellä synnyttämässä olen minä eikä kukaan muu, joten mielestäni minulla on myös aivan täysi oikeus päättää kenet sinne haluan mukaani ja muiden tulisi tässä tapauksessa kunnioittaa myös minun kulttuuriani. Oli myös muutama muu asia, mistä minulla ja anopillani oli hieman erilaiset käsitykset vauvaa kohtaan. Nyt toisen lapsen kohdalla ei onneksi tarvitse ihmetellä niin paljoa näitä kulttuurieroja, kun nämä asiat tuli selvitettyä joo silloin esikoisen raskaus- ja vauva aikaan.

Toisaalta, on miehenikin ihmetellyt suomalaisia juttuja. Yhtenä esimerkkinä: täällä aivan pikkunuhastakin mennään heti lääkäriin, eikä sinne mennä yksin, vaan yleensä joku läheinen on mukana. Jos minulla on sitten ollut vaikka verikokeet, tai lasten neuvola, on mieheni monet kerrat sanonut minulle, että tuleehan sitten äitini mukaani lääkäriin? Vastattuani että ei, pärjään kyllä ihan yksin, olen saanut kummasteluja. Miksi nyt jonkun täytyisi tulla mukaani verikokeisiin, herätä vartavasten todella aikasin vaan tullakseni mukaani? Kyllä minä, aikuinen ihminen, pärjään ihan yksinkin, olen selitellyt miehelleni. Ylipäätään me suomalaiset taidamme olla hieman itsenäisempiä ja tämä kummastuttaa taas läheisiäni täällä. ”Espanjamummuni” oli aivan kauhuissaan, kun sai tietää että ajoin autoa vielä viimeisillä raskausviikoillani ja sain häneltä kunnon jäkätyksen, kuinka en saisi ajaa yksin autolla enään.

Sain myös kysymyksen meidän perheemme kulttuurieroista, mutta en oikeen osaa sitä erikseen raatia. Mieheni perhe on espanjalainen, minun suomalainen eli onhan ne toki erilaiset, mutta perheissämme on myös paljon samaa. Lisäksi, kun vanhempanikin asuvat täällä Espanjassa, ovat hekin otaksuneet joitakin espanjalaisia tapoja.

Espanjalaiset ruokatavat ja erimielisyyksiä siivoustavoista

Syömme espanjalaiseen kellonaikaan luonaan ja illallisen. Oikeastaan, ei meillä ole paljon muita vaihtoehtojakaan, sillä mieheni tulee siestan aikaa kotiin syömään ja ruoka on oltava silloin valmista. Mieheni pääsee vasta klo 20 töistä, joten illallinen venyy väkisinkin myöhälle. Syömme pääosin espanjalaista ruokaa, sillä minäkin rakastan paikallista ruokaa. Suomalaista ruokaa sen sijaan meillä on aika harvoin, sillä mieheni ei erityisemmin siitä pidä, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Silloin tällöin kokkailen jotain suomiherkkuja ihan vain itselleni ja taaperolle.

Erimielisyyksiä kodinhoidossa aiheuttaa jotkut siivoustavat. Espanjalaisissa kodeissa on tapana jättää kaikki lautaset vain tiskialteeseen sotkuineen päivineen. Minua tämä tapa suorastaan raivostuttaa, enkä voi sietää sitä, jos löydän tiskialtaasta roskia ja ruokajätteitä täynnä olevia lautasia. Tästä on käyty monet kiivaat keskustelut, eikä tätä meillä onneksi (enään) tapahdu usein. Täällä on myös totuttu siivoamaan kaikki sotkut lattialta mopilla, siinä missä minä taas näen fiksummaksi siivota koiran pissat ja kaatuneet maidot erikseen rätillä.

Suomalaisuuden ja espanjalaisuuden sekoitus näkyy arkisissa kodinhoitoon liittyvissä asioissa myös seuraavasti: meiltä löytyy tiskiharja, toisinkuin espanjalaisita kodeista löyty yleensä tiskisieni. Meillä ei käytetä kenkiä kotona. Meillä käytetään suomalaisittain pussilakanoita, eikä pelkkää lakanaa jonka päällä peitto. Meillä silitetään kaikki vaatteet, niinkuin yleensä espanjalaisissa kodeissa tehdään. Meillä mölisee TV liian usein turhaan päällä, niinkuin monissa espanjalaisissa kodeissa.

Suomalaisia tapoja mitä mieheni on ottanut käyttöön

Mieheni on ottanut joitakin suomalaisia tapoja/asioita pysyvästi käyttöönsä. Häneltä löytyy kotona aina villasukat jalasta! Hän onkin julistanut villasukat parhaaksi asiaksi Suomessa. Hän on myös melkoinen muumifani ja keräilee nykyään muumimukeja. Kesäisin Suomen reissun yksi kohokohdista on ostosreissu Tuuriin, josta sitten aina ostamme muutaman uuden muumimukin. Hän on myös oppinut laittamaan leivän päälle kurkkua, mikä on espanjalaisten mielestä todella outo tapa muuten. Aina välillä mieheni tulee myös kanssani saunaan, mutta hänen mielestään mökkisaunaa ei voita mikään. Mieheni tykkää myös suomalaisista karkeista ja suklaasta, mutta yksi asia on ylitse muiden, nimittän mamanuudelit! Mamanuudelit ei varsinaisesti ole suomalainen tuote, mutta sitä saa Suomesta. Mieheni hamstraakin Suomen matkoiltamme aina isot kasat mamanuudeleita kotiin tuotavaksi, sillä täällä Espanjassa ei valitettavasti löydy mistään mamanuudeleita (paitsi Fuengirolan suomikaupoista kalliiseen hintaan).

Ihan vain tavallinen parisuhde pienellä lisämausteella

Kun tutustuin mieheeni, espanjalainen kulttuuri oli minulle jo ennestään tuttu ja olinkin omaksunut useita espanjalaisen kulttuurin tapoja jo itselleni. En siis ole kokenut mitään kulttuurishokkia parisuhteemme aikana. Olen lukenut juttuja suomalais-espanjalais pareista ja jollekkin on kuulemma tullut shokkina espanjalaisten kovaäänisyys, mutta rehellisesti sanottuna olen itse melko kovaääninen, joten ei minua muiden kovaäänisyys kovin helpolla hetkauta. Olin myös jo tottunut espanjalaisiin ruokiin ja ruokarytmiin, joten sekään ei tullut uutena juttuna.

Ajattelin joskus aikana ennen tänne Espanjaan muuttoa, että olisikohan se outoa olla parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka kanssa et jaa yhteistä äidinkieltä ja kulttuuria. Nyt kun itse olen sellaisessa suhteessa, en näe tässä mitään outoa. Ihan samanlainen pari me ollaan siinä missä muutkin espanjalaiset tai suomalaiset parit. Pientä lisämaustetta tulee joistakin kulttuurieroista, mutta nekin on ajan mittaan sulautuneet yhteen. Toki tähän vaikuttaa moni asia, eikä onneksi Espanjalla ja Suomella ole mitään todella suuria uskonnollisia eroja mitkä voisivat aiheuttaa vaikeuksia, niinkuin ehkä joissakin muissa kulttuureissa.

Ollaanhan me toki käyty lävitse monia erimielisyyksiä, kuten esimerkiksi se lääkärissä käynti. Kun esikoisemme oli pieni, olisi mieheni mielestä jokaisesta pikkujutusta pitänyt mennä lääkäriin, niinkuin täällä yleensä on tapana. Olen kuitenkin selittänyt ja yleensä myös ihan lukenut hänelle netistä faktoja, koska täytyy mennä lääkäriin ja koska ei. Nykyään mieheni ei kyseenalaista minua, kun sanon, ettei lääkäriin menolle ole tarvetta jos lapsella on pikkunuha.

Huhhuh, tulipas melkoinen kilometripostaus! En tiedä, vastasiko tämä postaus tätä toivoneiden odotuksia. Niinkun jo alussa mainitsinkin, oli yllättävän vaikeaa keksia, mitkä kulttuurierot toisivat haasteita varsinkaan siinä ihan jokapäiväisessä elämässämme. Miehenikin sanoi, että kyllä me olemme aika hyvin jo oppineet toistemme tavoille (tai hän siis kuulemma minun tavoilleni, heheh).

Kuulisin muuten oikein mielelläni muiden kokemuksia perheen kulttuurieroista kommenttiboksin puolella!

Instagram @karlakivimaki

Marokkolainen lammaspata ja kasviscouscous kuivatuilla hedelmillä

Makumatka Marokkoon omassa keittiössä

Viimeaikoina olen lueskellut paljon juttuja Marokosta ja siellä matkustamisesta. Etenkin luettuani Muuttolintu -blogin postauksen Chefchaouenin sinisestä kaupungista, iski minuun aivan älytön matkakuume ja hinku päästä Marokkoon. Olen käynyt Marokossa kerran, kun isäni ja veljeni kanssa menimme lautalla Tarifasta Tangeriin ja yövyimme siellä. Tästä on kuitenkin jo lähes kuusi vuotta aikaa, eikä yksi yö Tangerissa vielä kerro paljon mitään Marokosta. Meiltä ajaa tunnin verran Tarifaan, josta lähtee lauttoja Tangeriin. Lauttamatka kestää 45 minuuttia. Myös Algeciraksen satamasta lähtee lauttoja Tangeriin, sekä Espanjalle kuuluvaan kaupunkiin Ceutaan, joka sijaitsee kuitenkin Afrikan mantereella.

Koska Marokon matka ei nyt hetkeen kuitenkaan ole toteutumassa, päätimme eilen tehdä pienen makumatkan Marokkoon omassa keittiössä. Minä ja äitini yhteistuumin kokkailimme ja saimme aikaan todella herkullisen aterian. Lampaasta täysi kunnia äitilleni, minä taas valmistin cousocusin. Yhtään liioittelemtta tästä ruuasta tuli aivan taivaallisen hyvää ja kaikki santsasivat vähintään kerran. Lammas oli suussasulavan pehmeää, kiitos pitkän haudustusajan. Ja maistui muuten aivan autenttiselle marokkolaiselle ruualle, hieman tulisemmalla twistillä vain. Tässä reseptissä ei makua puutu ja ruoka olikin todella mausteista, sillä meillä rakastetaan mausteista ruokaa. Kannattaa siis maistella ja lisätä mausteet oman maun mukaan, mikäli et ole tottunut mausteiseen ruokaan! Nyt pidemmittä puheitta, reseptin pariin.

Maukas ja mehevä lammaspata Marokkolaisittain

Resepti 8 henkilölle, pienemmälle porukalle kannattaa puolittaa määrät

2 kg luullista lampaanlapaa
7-10 valkosipulin kynttä
5 pientä tulista chiliä (jos et halua tulista, laita vähemmän chiliä tai jätä pois)
2 tl kanelia
1 tl korianterinsiemeniä
1 rkl tuoretta raastettua inkivääriä
2 tl jeeraa
1 tl kurkumaa
1 rkl marokkolaista mausteseosta (sisältää.: kuivattua sipulia ja valkosipulia, korianterin siemeniä ja lehteä, kanelia, mustaapippuria, minttua, sinapinsiemeniä, jeeraa, paprikajauhetta, persiljaa)
2 rkl ruokosokeria
sahramia
mustapippuria
suolaa
2 sipulia
n. 5 dl lihalientä
100 g kuivattuja luumuja
50 g kuivattuja taateleita

  1. Ota lampaat huoneenlämpöön 30-60 minuuttia ennen valmistusta.
  2. Kuumenna öljy padassa ja ruskista lampaita sen verran, että ne saavat väriä pintaan.
  3. Nosta lampaat hetkeksi sivuun.
  4. Pienennä paistolämpöä ja lisää sitten mausteet öljyyn, pyörittele hetki jotta maut avautuvat kunnolla. Varo mausteiden palamista.
  5. Lisää hienonnettu valkosipuli, pilkottu sipuli ja chilit. Jatka hämmentämistä noin viisi minuuttia.
  6. Lisää lampaat takaisin pataan, sekä lihaliemi, palastellut kuivatut luumut ja taatelit.
  7. Anna padan kiehahtaa.
  8. Anna padan hautua 150-asteisessa uunissa tai liedellä 2-3 tuntia.

Kasviscouscous luumuilla ja aprikooseilla

1 kesäkurpitsa
1 sipuli
100 g kuivattuja luumuja
100 g kuivattuja aprikooseja
4 dl couscousia
1/2 tl kanelia
1/2 tl jeeraa
1/2 tl kurkumaa
1/2 tl jauhettua inkivääriä
1-2 tl marokkolaista mausteseosta
suolaa & pippuria

  1. Pilko kesäkurpitsa ja sipuli pieniksi kuutioksi.
  2. Lisää luumut ja aprikoosit kattilaan, sekä hieman vettä ja anna niiden pehmetä liedellä muutaman minuutin ajan kunnes vesitilkka on ähes haihtunut.
  3. Pehmennä kesäkurpitsa ja sipuli paistinpannulla, lisää sitten luumut ja aprikoosit sekaan. Lisää myös mausteet.
  4. Valmista couscous paketin ohjeen mukaan. Itse laitoin vettä ja couscousia samanverran. Vesi kiehautetaan ja kaadetaan couscousin päälle ja annetaan hautua 5 minuuttia.
  5. Sekoita valmis couscous kasvisten sekaan paistinpannulle ja valmista!

Couscous on siitä kiva, että siihen voi laittaa oman maun mukaan vähän mitä mieli tekee. Joissakin ohjeissa oli manteleita ja omenaa, joissakin oli paprikaa ja porkkanaa. Minä tein tälläisen version ja hyvää oli, sopi paremmin kuin hyvin tuon mausteisen lampaan kaveriksi.

Sitten ei muuta kuin herkuttelemaan, hyvää ruokahalua! Me kulautimme ruuan tällä kertaa ihan vain vedellä alas, mutta jokin hyvä punaviini sopisi varmasti paremmin kuin hyvin tämän aterian kyytipojaksi.

Jos kokeilette tätä reseptiä, olisi kiva kuulla kommenttiboksin puolella mielipiteitä!