Hae
Karla Kivimäki

Imetyksen lopetus (ja muita viimeaikojen kuulumisia)

Moikka taas, pitkästä aikaa! Miten minusta tuntuu, että nykyään aina postaukseni alkaa samalla kaavalla? Heh, viimeikoina on rehellisesti sanottuna ollut todella kiireistä, eikä blogille ole meinannut millään löytyä aikaa. Nyt kuitenkin ajattelin hetkeksi ihtahtaa ja kirjoittaa ajatuksia alas. Okei, myönnettäköön, että kirjoitusintoon vaikuttaa nyt myös se, että minulla on äitini MacBook lainassa ja tällä on ihana kirjoittaa. Oma tietokoneeni kun on sellainen Lenovon melko halvimmasta päästä, mikä ei ehkä kaikista nopein ole ja siitä puuttuu osa näppäimistäkin, kiitos lasteni.

Kuten sanoin, kiirettä on pitänyt ja viimeaikoina on tapahtunut paljon… Meidän lapset aloitti tuossa vajaa pari kuukautta sitten päiväkodin, sitten lopetin imetyksen, tässä on tullut perustettua podcast (joka julkaistiin eilen!) sekä myös olen parhaillani pystyttämässä yhtä uutta yritystä. Tähän päälle toki espanjan open työt on pitänyt kiireisenä. Yrityksen perustuksesta kerron varmasti sitten jahka virallisen lanseerauksen aika on, mutta tänään ajattelin kirjoittaa imetyksen lopetuksesta ja antaa omat vinkkini siihen. Podcastistakin tulette vielä kuulemaan paremmin erillisen postauksen merkeissä, mutta jos kiinnostaa, sen löytää Spotifystä nimellä Las Primas Géminis.

Päätös imetyksen lopetuksesta

Minä kun en ole luonteeltani oikeen mikään jahkailija, enkä myöskään suunnittele asioita kauheen pitkään, niin imetyksen lopettaminenkin tapahtui aika yllättäen. Yksi päivä vaan mitta tuli täyteen, vaikka imetystaival olikin minusta ihana. Esikoista imetin aikanaan 1v 4kk ja nyt kuopusta 1v 2kk. Minulle oli aina itsestäänselvää, että haluan imettää jos vain mahdollista, mutta en kuitenkaan ole mikään imetysfanaatikko ollut. Imetys oli ihanaa siihen saakka, kunnes ei enää ollut. Meidän nukkumaanmeno ja yöt oli ollut pitkään jo ihan kamalia, juurikin tuon imetyksen takia. Noel heräsi lähemmän kymmenen kertaa yön aikana tissille. Iltaisin nukkumaanmeno oli yhtä pelleilyä ja tisseillä leikkimistä, puremista ja pelleilyä. Hermot meinasi palaa joka ikinen ilta ja imetys alkoi pikku hiljaa muuttua ihanasta ahdistavaksi.

Lopulta yksi päivä väsyneenä ja kyllästyneenä tein päätöksen että nyt loppui. Ja vastoin kaikkia kehotuksia, se imetys loppui kuin seinään.

Ensimmäisinä aamuina kyllä väsytti yölliset huudot.

Ajatus imetyksen lopetusta tuntui haikealle, mutta heti päätöksen tehtyäni en ole kokenut hetkeäkään haikeutta

Hieman ennen lopetusta kerkesin jo hieman mietiskellä, että pitäisikö lopettaa vai ei, mutta ajatus tuntui todella haikelta. Olen sitä mieltä, että lapsilukumme on nyt melko varmasti täynnä ja tämä oli viimeinen imetys. Kuitenkin, vaikka ajattelin lopetuksen olevan haikeaa, ei se ole tuntunut siltä hetkeäkään päätöksen teon jälkeen. Voisin jopa sanoa, että päin vastoin. Myös läheisyyden hetket Noelin kanssa on parantuneet, sillä imetys oli jo pitkään vain sellaista levotonta kiemurtelua ja pelleilyä siinä tissillä, kun taas nyt niiden levottomien tissihetkien tilalle on tullut ihania pitkiä haleja ja sylittelyjä.

Sen lisäksi, että sain puremisen ja paitani repisimisen tilalle ihania haleja ja rauhallisia sylihetkiä, sain myös yöuneni takaisin. Lisäksi Noelista on tullut oikeen suursyömäri, siis syö oikeasti varmaan viisi kertaa enemmän kun meidän kolmevuotias. Imetyksen aikaan ei lähes mikään kiinteä ruoka maittanut paria lusikallista enemmän, mutta kas kummaa kuinka nyt jätkä syö ihan kaikkea, kasvikset mukaan lukien! Loppujen lopuksi imetys toi niin paljon hyvää, ettei siitä edes voisi kokea haikeutta.

Mutta miksi äkillinen lopetus pikkuhiljaa vähentämisen sijaan?

Tiedän, että mm. imetyksen tuen sivuilla suositellaan imetyksen vähentämistä pikkuhiljaa, jos vain mahdollista. Kuitenkin, aina kannattaa hieman miettiä, mikä keino juuri sinulle ja lapsellesi on paras, toki muistaen kuitenkin että terveys ja hyvinvointi edellä.

Minä en rehellisesti sanottuna tiedä, miten olisin esim. niistä about kymmenestä yöimetyksestä lähtenyt vähentämään kertoja yksi kerralla.. Järkihän siinä varmaan olisi mennyt ennen, kuin imetys oltaisiin saatu päätökseen. Toki, olenhan luonteeltani melko kärsimätön, niin tuntui se vaan siinä totaalisen kypsyyden ja väsymyksen tilassa aika pitkältä ajalta miettiä, että lopetusprosessi kestäisi vaikka vielä pari kk. Enkä rehellisesti sanottuna kadu, että tein tämän omalla tavallani. Kaksi enimmäistä yötä oli kamalia, mutta sitten se alkoi helottamaan. Jaksoin ne ensimmäiset yöt sillä voimalla, että tiesin pian helpottavan. Olin meinaan kysellyt asiasta instagramini puolella ja saanut paljon kannustavia viestejä ja kokemuksia aiheen tiimoilta. Ilman muiden kertomuksia kokemuksistaan en varmaan olisi uskaltanut tehdä päätöstä yhtä helposti.

Imetyksen lopetus rankkaa myös mielelle ja keholle

Ensimmäiset päivät oli rankkoja niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Öiset huudot piti päivällä olotilan väsyneenä, maitoa täynnä olevat rinnat olivat todella kipeät. Oloni oli myös hieman kuumeinen, vaikka ei minulla kuumetta ollut. Mielessä myllersi ja olin itkuinen ja herkkä. Tottakai myös kärsin ja koin huonoa omaatuntoa, kun katsoin itkevää lastani. Minä olin nyt häneltä vienyt sen rakkaan ja ihanan tisulin, enkä enää onnistunut lohduttamaan häntä sillä aina niin varmalla keinolla, eli sillä tissillä.

Sanotaanko, että jo muutaman yän jälkeen tilanne alkoi normalisoitua, kaikin puolin. Viikon jälkeen yöt taisivat alkaa olla jo aika kokonaisia ja nyt tosiaan kun lopetuksesta on hieman yli kuukasi, nukkuu poika todella hyvin, syö hyvin ja myös me muut nukumme hyvin. Tissini muuttuivat roikkuviksi pieniksi nahkapusseiksi, mutta mitäpä tuosta. Kävin kuitenkin ehostamassa itseäni hieman tuon imetyksen lopetuksen kunniaksi, nimittäin laitatin kulmat kuntoon! Microbladingiä kun ei voi imetyksen aikana ottaa, niin jahka oli kuukakuden päivät lopetuksesta kulunut, suuntasin ”korjauttamaan” kulmani.

Uusi jakso elämässä

Niin, nyt on sitten virallisesti tietty aikakausi loppunut. Edellinen imetys loppui minun ollessani jo kuopuksesta raskaana, joten onhan kehoni tässä jo monta vuotta käynyt läpi isoja muutoksia ja tarjonnut lapsilleni kasvupaikan ja ravinnon. Raskaus ja imetys on kauniita asioita, mutta olen helpottunut, että se on takana päin. Olen myös todella kiitollinen molempien lasteni upeista imetystaivalista. <3

Loppuun vielä lista, miten toimimme:
  • Öisin, kun poika heräsi huutamaan, annoin hänen riavota rauhassa samalla kuitenkin häntä koko ajan silitellen ja rauhoitellen.
  • Toisin kuin esikoisen kohdalla, nyt päätin että poika saa halutessaan illalla viimeisenä ennen nukkumaan menoa pullollisen normaalia lehmän maitoa. Esikoisen kanssa kun en halunnut opettaa mitään uutta tapaa tissin tilalle, mutta nyt päädyttiin kuitenkin toisin. Öisin ei kuitenkaan missään nimessä alettu antamaan pulloa, vaan iltaisin sängyssä.
  • Ensimmäiset yöt on kamalia, mutta oikeasti se helpottaa pian. Tähän hommaan tarvitsee ottaa tietynlainen mindset ja pitää mieli kovana. Se oikeasti palkitsee hyvinkin pian.
  • En halua ehoin tahoin ketään kannustaa ”kerrasta poikki” tapaan, mutta kannustan kuuntelemaan omaa vaistoasi ja toimimaan, niinkuin itse parhaaksi näet.
  • Tissit ovat aluksi todella kipeät, mutta niitä ei kauheasti saisi pumppailla, ettei maidon tuotanto jatku. Itse puristelin kuitenkin pahimpia pois kuuman suihkun alla, sekä pumppasin jossakin kohtaa hieman pois, kun olo alkoi olla tooodella tukala.
  • Vaikka ajatus imetyksen lopettamisesta tuntuu haikealta, niin kannattaa muistaa että sen tilalle tulee varmasti jotakin hyvää ja uutta ihanaa. Meidän tapauksessa hyvät yöunet, lapsi joka syö nykyään todella hyvin, sekä nukkumaanmenosta tuli ihana hetki, kun taas ennen se oli yhtä painajaista.

 

Kommenttiboxin puolella kuulen mielelläni muidenkin kokemuksia ja ajatuksia aiheesta! Voit laittaa myös viestiä instagramin puolella, josta minut löytää nimimerkillä @karlakivimaki 🙂

Ensi kertaan taas!

Terkuin,

Karla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *