Hae
Karla Kivimäki

Esittelypostaus: Minä, Karla

 

Moikka kaikille ja tervetuloa blogini uuteen kotiin, tänne Vaikuttajamedialle! Osalle siellä ruudun takana olen varmastikkin jo tuttu, mutta varmasti uusiakin tuttavuuksia. Ajattelinkin siis ensimmäisenä postauksena täällä Vaikuttajamedian alla esitellä itseni.

Kuka, mitä ja missä?

Olen Karla, vielä kesään saakka 26 vuotias, kahden pienen lapsen äiti ja avovaimo yhdelle espanjalaiselle. Meidän suomalais-espanjalainen perheemme asuu Espanjan Marbellassa, tarkemmin sanottuna Marbellalle kuuluvassa pienehkössä kylässä nimeltä San Pedro de Alcántara. Alunperin olen kotoisn Tampereen lähettyviltä: lapsuuden asuin Ruutanassa (Kangasala) ja nuoruuden (ylä-asteesta lähtien) asuin Orivedellä aina siihen saakka, kun tänne muutimme. Siteitä minulla ei ole oikeastaan kumpaankaan paikkaan sen kummemmin, vaan ennemminkin keski-Suomeen, josta sukuni on kotoisin ja jossa vannhemmillani on kesämökki. Suomen reissuni keskittyvät siis yleensä Keuruun suunnalle.

Ennen Espanjaaan muuttoa opiskelin Mäntässä merkonomiksi, tai oikeastaan valmistuin vasta jo täällä Espanjassa asuessa. Voisin myös sanoa, että olin ennen tänne muuttoa hieman hukassa elämäni kanssa, en tiennyt minne kuulun, mitä haluan tehdä ja no, olin yksinkertaisesti aika keskenkasvuinen. Vasta tänne muutettuani aloin uskaltaa enemmän olla oma itseni ja koin löytäneeni sen paikan, minne kuulun.

Kuinka päädyin Espanjaan?

Tänne Epanjaan en suinkaan ole päätynyt rakkauden perässä, vaan muutin tänne vuonna 2014 vanhempieni mukana. Pari vuotta täällä asuttuani tapasin yhteisen tutun kautta avomieheni Borjan ja nyt reilu 4 vuotta myöhemmin meillä on kaksi lasta, Karla (kyllä, olemme tyttäreni kanssa saman nimisiä) melkein 3 v ja Noel 1 v,  sekä oma kotikin ollaan keretty ostamaan. Suht nopeaa toimintaa, mikä kertookin aika paljon luonteestani. Olen malttamaton, niin hyvässä kuin pahassakin, enkä jää paikoilleni miettimään ja empimään vaan toimin. Myös päätökseni aikanaan tänne Espanjaan muutosta tein alta sekunnissa, kun äitini soitti minulle ja kysyi, että muutanko heidän mukanaan Espanjaan. No, täällä sitä edelleen ollaan reilu 6,5 vuoden jälkeenkin ja täällä myös pysytään, niin minä kuin vanhempanikin, sekä molemmat veljeni.

Päätös tapahtui nopeasti ja oli helppo, sillä olin jo pitkään haaveillut ulkomaille muutosta. Olen suomalainen ja ylpeä siitä, mutta en oikein ollut enään pitkään aikaan tuntenut, että minun paikkani olisi siellä. Kaikissa maissa on hyvät ja huonot puolensa, niin Suomessa kuin Espanjassakin, mutta kyllä espanjalainen kulttuuri ja elämäntyyli on vaan enemmän minunlaiseni.

Mitä teen?

Kun muutin Espanjaan, opiskelin espanjaa yskityistunneilla 1,5 vuoden ajan, useamman tunnin viikossa. Toki siinä espanjan opiskelun lomassa kerkesi paljon muutakin touhuamaan, kuten esimerkiksi bilettämään, hahah. Olen aina ollut menevä luonne ja kun parikymppisenä muuttaa Orivedeltä Marbellaan, niin kyllähän siinä oli ihmettelemistä alkuun. Puerto Banuksen yöelämä tuli kyllä tutuksi. Biletykset on jääneet sikseen jo aikoja sitten, mutta olen edelleenkin melko menevä tyyppi ja lähes aina valmis lähtemään kahville, syömään tai lasillisille. Viihdyn kyllä myös yhtä hyvin kotona tai vuorilla patikoimassa. Rakastan liikuntaa, mutta välillä, kuten esimerkiksi nyt, on sellaisia kausia että liikunta jää vähemmälle. Patikointia harrastan muulloin paitsi kesällä, sekä ihan perus lenkkeilyä ja pyöräilyä. Välillä minuun iskee myös kunnon treenikärpänen, mutta nykyään se valitettavan usein lopahtaa viikossa-parissa. Intohimoihini kuuluu myös matkustelu, tosin viime vuosina matkat on rajoittunut lähinnä Espanjan sisälle.

Mitä työrintamaan tulee, tällä hetkellä kotiäitiyden lisäksi toimin myös espanjan opettajana: järjestän espanjan kursseja, sekä annan myös yksityistunteja. Olen ajautunut tähän hommaan hieman jopa vahingossa, mutta tykkään ihan hurjasti pitää tunteja ja opettaa! Ennen lapsia kävin hotellin vastaanottovirkailija kurssin täällä jonka jälkeen työskentelin eräässä hotellissa. En kuitenkaan työskennellyt vastaanotossa, vaan toimiston puolella hoitaen hotellin varauksia, niin järjestelmään tulleita varauskia kun suoraan puhelimetse ja sähköpostilla. Tykkäsin kyllä siitäkin työstä. Minulla sattui olemaan huippu kivat työkaverit ja hyvät työajat.

Kuvassa espanjamummuni Ana. <3 Vaikka emme ole mitään oikeaa sukua, on hän minulle kuin isoäiti ja samalla myösyksi parhaimmista ystävistäni.

Kuinka opin kielen ja miten tutustuin paikallisiin?

Tätä minulta kysytään usein Instagramin puolella. Kuten jo aikaisemmin mainitsinkin, opiskelin espanjaa yksityistunneilla äitini kanssa, useampia tunteja viikossa ja 1,5 vuoden ajan. Espanjan opiskelu antoikin todella hyvän pohjan kieliopille, sekä auttoi muutenkin hyvin alkuun kielen oppimisen kannalta. Tutustuin kuitenkin todella pian yllä olevassa kuvassa olevaan rouvaan, Anaan, joka oli työskennellyt aikaisemmin vanhempieni talossa sen edelliselle omistajalle ja siten hän päätyi myös vanhemmilleni siivoomaan. Enään nykyään hän ei käy siivoamassa vanhempieni luona, mutta niin minä kuin vanhempani olemme hänen ja hänen perheensä kanssa paljon tekemisissä sekä erittäin läheisiä.

Pian Anaan tutustuttuani hän esitteli minut perheelleen. Aloin viettää paljon aikaa hänen lastensa kanssa, jotka ovat minua hieman vanhempia, mutta sillä hetkellä varsinkin hänen poikansa olivat kanssani hyvin samanlaisessa elämäntilanteessa. Vietin paljon aikaa heidän kanssaan, eivätkä he tietenkään puhuneet englantia, joten espanjalla oli pakko pärjätä. Vaikka aluksi puhe ja sen ymmärtäminen oli aika heikkoa, niin pakosti sitä käyttämällä ja kuuntelemalla aloin oppimaan todella nopeasti.

Kesä espanjaisten kanssa oli mitä mainioin kielikylpy

Ensimmäisen kesän asuin Anan luona, kun vanhempani viettivät kesän Suomessa enkä halunnut asua yksikseni. Tai oikeastaan, espanjamummuni ei edes antanut minun asua yksikseni. Välillä sen kesän aikana olisin jopa halunnut hetken olla itsekseni, mutta kun yritin lähteä yksin hetkeksi johonkin, esimerkiksi ostoskeskukseen kiertelemään, laittoi espanjamummuni jomman kumman pojistaan minun mukaani, ettei minun tarvitsisi mennä yksin. Noh, se kesä oli ainakin melkoinen tehokurssi espanjan oppimisen kannalta. Vaikka kesän jälkeen, vanhempieni palattua Suomesta, palasin takaisin kotiin asumaan, vietin lähes kaikki viikonloput Anan luona. Minulla oli sielä oma huone ja puolet vaatekaapin sisällöstäkin, haha. Tutustuin Anan perheen kautta moniin muihinkin paikallisiin, kuten myöhemmin myös mieheenikin. Paikallisia kavereita löytyi kuitenkin myös vastaanottovirkailija kurssilta, sekä myöhemmin töistäkin. Työkokemus vahvisti myös todella paljon espanjankielen taitoani, töissä kun piti puhua virallisemmin ja asiakkaita teititellen, kun taas espanjamummultani olen oppinut kunnon aidon andalusian puhetavan ja ne kaikista härskeimmät sanonnat. 😉

Jotta tästä postauksesta ei tulisi ihan kilometrin mittaista, listaan alle vielä 10 faktaa itsestäni ja sitten saakin riittää tältä erää.

10 + 1 faktaa minusta

  1. Rakastan ruokaa, niin ruuanalittoa kuin syömistäkin. Pystyn syömään aivan järkyttäviä määriä, enkä tunne ketään muuta yhtä hyvällä ruokahalulla varustettua ihmistä kun minä.
  2. Imuroin joka ikinen päivä vähintään kerran, yleensä useammankin kerran. En todellakaan aina koko kämppää, mutta alakerran kyllä. En koe olevani kovinkaan järjestelmällinen ihminen muuten, mutta tykkään siististä kodista enkä voi sietää muruja tai irtohiuksia lattialla.
  3. Olen valitattavasti melkoinen myöhästelijä. Minut tuntevat tietävätkin, että minua kannattaa melkeimpä huijata tunnilla sovitusta ajasta, niin sitten ehkä olenkin ajallani paikanpäällä.
  4. Olen äkkipikainen, jopa niinkin äkkipikainen, että kerran lähdin suutuksissani heti seuraavalla lennolla Bangkokiin, täysin suunnittelematta tai miettimättä asiaa sen kummemmin. Onneksi iän ja äitiyden myötä olen kuitenkin hieman rauhoittunut…
  5. Olen aina ollut kova lihansyöjä, enkä olisi ihan heti uskonut alkavani kasvissyöjäksi, mutta nyt olen ollut kuukauden ajan syömättä lihaa. Niin ne mielipiteet ja ajatukset vain saattaa muuttua yllättäenkin.
  6. Olen todella perhekeskeinen ihminen. Olen aina halunnut nuorena äidiksi ja se haave onneksi myös on toteutunut. Perhe on maailman paras asia, vaikka välillä siitä haluaakin hetken irtioton. Vietetämme myös paljon aikaa niin minun, kuin mieheni vanhempien kanssa, sekä muiden sukulaisten.
  7. Rakastan matkustelua ja olenkin matkustellut suhteellisen paljon ennen, muistaakseni käytyjä maita on kertynyyt ainakin 35. Viimevuosina ulkomailla matkustelu on kuitenkin jäänyt vähäiseksi, mutta onneksi täällä Espanjassakin riittää paljon upeita paikkoja nähtäväksi ja koettavaksi.
  8. Meri on ihan kiva, mutta valitsen ehdottomasti mielummin vuoret. Rakastan vuoria ja merta taas pelkään hieman.
  9. Vaikka tavallaan minua kiehtoo ajatus esimerkiksi Madridin keskustassa asumisesta, en koskaan oikeasti voisi asua kaupungissa. En edes täällä San Pedrossa asu keskustassa. Haaveenani olisi joku päivä asua maalla, ei ehkä kovin kaukana Marbellasta, mutta kuitenkin hieman enemmän landella.
  10. Me ei olla Borjan kanssa naimisissa tai edes kihloissa, mutta toivottavasti joku päivä vielä, jahka tämä koronakriisi vähän helpottaisi ensin. En kuitenkaan todellakaan haaveile isoista häistä, vaan ehkä ennemminkin rennoista pippaloista perheen ja parhaimpien ystävien kesken.
+ 1
  1. Meillä on Borjan kanssa perheeseen liittyen useampikin yhteensattumaa kanssa: olemme molemmat perheistä, joissa on 3 lasta. Kummatkin olemmeesikoisia, meillä kummallakin on 2 pikkuveljeä. Lisäksi minun molemmat vanhempani ja anoppini ovat kaikki saman ikäisiä (vuosimallia -71), eikä appiukkonikaan ole kuin pari vuotta heitä vanhempi. Meidän lapset ovat myös molempien vanhemmille ensimmäisiä lapsenlapsia.

Nyt haluaisin kuulla, keitä sillä ruudun takana on! Samaistutteko kanssani johonkin juttuihin?

Hyvää viikonloppua kaikille! <3